maanantai 5. syyskuuta 2016

MIELENI ON KUIN KASVIMAANI





Kävelen ympäri pihaa, surkuttelen kasvimaatani ja keräilen syysmaitiaisia. Hirveellä innolla laittelin kasvimaata viime keväänä ja alkukesästä, mutta siihen se vissiin sitten jäikin. Muutama mansikka, herne ja kesäkurpitsa ehdittiin maistella ennen kuin olivat ylikypsiä. Kaikki muut jäivät vaan maahan. Ei saatu vaan aikaiseksi tehdä niille mitään. Tai siis minä. Minun projektihan tuo on aina ollut. Tänään kuitenkin taas muistin että perunat ja sipulit lojuvat edelleen maassa. 

 Mieleni on kuin tämä minun kasvimaa. Kovalla aherruksella saavutettu kasvimaa satoineen jäi aivan heitteille kesäloman jälkeen ja vain murto-osa sen hyödyistä saatiin otettua talteen. Hirveästi minulla on siis suunnitelmia ja ideoita mutta jotenkin tämä minun oleminen on enimmäkseen sellasta haahuilua ja haaveilemista ja vähän juoksemista paikasta toiseen, jolloin itse toteuttaminen jää hieman vajaaksi. 

Mutta sellaista se elämä vissiin on. Välillä sisustetaan ja laitetaan pihaa vimmatusti kun taas toisinaan nähdään kavereita, reissataan ja haaveillaan. Nyt meillä taidetaan enimmäkseen tehdä noita kolmea viimeistä. Mutta näin on hyvä. Ne asiat tekevät minut tällä hetkellä onnelliseksi.

Ja perfektionisti sisälläni lohduttaa että onhan ainakin ne perunat ja sipulit kuokittu ylös.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti