perjantai 11. marraskuuta 2016

BLOGIKATEUS

Olen tässä bloggailuni aikana törmännyt aika usein keskusteluihin blogikateudesta. Siitä että vertaillaan omaa elämää blogien kautta nähtyyn "elämään" ja tunnetaan sen takia ehkä kateutta ja riittämättömyyden tunnetta. Olen miettinyt miten joku kuva ja siitä itse hahmoteltu oletelma saa sinut itsesi tuntemaan niin huonoksi? 

En tiedä tietenkään muista enkä voi muuta kuin sanoa omasta puolestani mutta minä pidän omaa blogia ja seuraan muiden blogeja omaksi ilokseni. Saan niistä paljon inspiraatiota ja se vie minut ehkä pois niistä omista arkisista huolista. Rakastan kauniita kuvia ja imen niistä kovasti inspiraatiota. Kiiltokuvamaisista kuvista huolimatta ymmärrän että kenenkään elämä ei ole täydellistä. Se pitäisi kaikkien aikuisten ihmisten ymmärtää. Toisella on jotain mitä toisella ei, mutta se ei välttämättä tee häntä onnellisemmaksi. Miksi blogeissa pitäisi sitten esitellä sitä epätäydellistä elämäänsä? Onko toisen ns."epäonni" toisen onni? 






Kateus vie todella paljon voimia. Ne voimathan voisi käyttää siihen että tekee omasta elämästä onnellisempaa. Miksi seurata blogeja jos ne tekevät itsellesi huonon olon? Silloin niiden lukeminen pitää ehdottomasti lopettaa ja suunnata huomio niihin asioihin, joka tekee sinut onnelliseksi. Miksi bloggaajan pitäisi esitellä omia heikkouksiaa blogissa jotta muut tuntisivat olonsa paremmaksi? Epäilen myös suuresti haluaako joku oikeasti nähdä blogeissa pyykkikasoja ja täysiä tiskialtaita? :D

Se joka tuntee hirveätä painetta kun oma koti ei näytä "blogikodilta" mutta kuitenkin haluaisisi sellaisen niin voin sanoa että ei kenenkään koti ole hetivalmiskokonaisuus, vaan se saattaa olla monen vuoden "työn" tulos. Tai niin ainakin meillä. Jos katsoo vanhimpia blogipostauksiani voi nähdä miten paljon meidänkin koti on muuttunut vuosien varrella ja voin sanoa että ei se ole tullut tyhjästä. Siihen olen laittanut todella paljon rahaa, aikaa ja malttia. Huone kerrallaan, huonekalu kerrallan, yksityiskohta kerrallaan. Eikä kaikki ole valmista välttämättä koskaan. Ja toisinaan pitää tehdä uhrauksia ja laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Kaikkea kun ei välttämättä voi saada samaan aikaan.

Minulla on upeita ystäviä, joilla kadehdittava elämä, seuraan toinen toistaan ihanempia blogeja ja koteja ja Instagram-fiidini on täynnä kadehdittavia kuvia. Mutta miksi haaskaisin aikaani kadehtia heitä? Läheisiä ihmisiä ympärilläni tai inspiraationlähteitäni. Se ei ole kuitenkaan millään tavalla minulta pois. Eikä keneltäkään muulta. Meidän pitäisi olla enemmän onnellisia omasta elämästä ja muiden puolesta. Se tuo elämään niin paljon enemmän hyviä asioita, ihmisiä, hymyä ja naurua. Olemme kuitenkin oman elämämme herroja/rouvia ja pystymme itse vaikuttamaan moneen asiaan. Aloitetaan vaikka siitä että ollaan vähän enemmän onnellisia ja vähemmän kateellisia


Kiitos, aamen, anteeks ja hyvää viikonloppua!  :)

2 kommenttia:

  1. Ihana ja asiallinen postaus. Olen ehdottomasti samalla linjalla kanssasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän! :) kaikki vaan olisivat paljon onnellisimpia kun keskittyisivät tekemään itsensä onnellisiksi eikä vertaamalla muihin.

      Poista