tiistai 27. syyskuuta 2016

SYYSSISUSTUS






Syksy painaa päälle ihan tosissaan ja lehdet kellastuvat. Mutta se on ihanaa. Minä tykkään syksystä. Tällaisista aurinkoisista ruskapäivistä eikä minua haittaa ollenkaan aamun pakkaset.

Olletteko jo avanneet kynttiläkauden? Minä kyllä polttelen kynttilöitä pitkin koko vuotta mutta tosiaan nyt kun illat pimenevät nopeammin tulee kynttilöitäkin polteltua joka päivä.

Tänä syksynä meidän olkkarin teemavärinä on tuo utuinen hailakka vaaleanpunainen. Se innostus lähti noista Svaneforsin pompulatyynyistä. Mutta ne tuo oikein kivaa ja raikasta vaihtelua sisustukseen. Otin venetsialaisia varten pois lakanat sohvan päältä ja sohva onkin nyt saannut olla ilman niitä siitä asti. Tarkoitus olisi jossain vaiheessa laittaa ne taas takaisin. Mutta ihan kivalta näyttää taas omaan silmään ilman niitäkin. Juuri sävyy sopivat krysanteemit löytyivät Lidlistä.



Milläs väreillä teillä sisustetaan tänä syksynä? :)




maanantai 26. syyskuuta 2016

SOUVENIRS: Unelmien Huippuvuoret

Longyearbyenin ehkä kuvatuimmat asuintalot. Ihanat pastelli talot <3
Huippuvuorilla asuu noin 3000 jääkarhua ja vain 2000 ihmistä. Laki suojelee molempia. Mutta suurimmaksi osaksi aikaa jääkarhut eivät tule ihmisten asuin alueelle ja ihmiset antavat jääkarhujen olla rauhassa. Vuodessa ammutaan n. 3 jääkarhua itsepuolustukseksi. Kaikki kaadot tutkitaan tarkasti ja jos todetaan että ihminen olisi voinut toimia toisin niin ettei jääkarhua olisi tarvinnut ampua, saa ihminen siitä syytteen. Kaadosta tulevat varat menevät jääkarhuja suojelevalle yhdistykselle. Viimeeksi ihminen joutui jääkarhun tappamaksi vuonna 2012, mutta tämä johtui suurimmaksi osaksi kokemuksen ja osaamisen puutteesta erämaassa. Suurin tavattu jääkarhu Huippuvuorilla on 800 kiloinen ja se on tappanut ja tulee vielä varmuudella tappamaan ihmisiä. 

Adventdalen

Adventfjorden. Kylä sijaitsee noin viidentoista kilometrin päässä.
Kansainvälinen siemenholvi. Siemenet säilytetään n. -18 astessa ikiroudassa ja ne säilyvät holvissa jopa 400 vuotta senkin jälkeen jos sähköt loppuvat. Holvissa on noin 1500 suomalaista näytettä.

Maailman pohjoisimman Svalbard Bryggeri-panimon olutta, joka kuulemma oli aika hyvää. Tämä olut on 94% tehty Huippuvuorilla ja sen raaka-aineena on käytetty 2000 vuotta vanhan Bogerbreen - jäätikön vettä. 

Huippuvuorten kirkko sekä paikan vanhin rakennus - vanha postiasema.

Kaiken sen kauniin luonnon keskellä pitää muistaa että paikka elää turismin ja tieteen lisäksi teollisuudesta, joka näkyy myös katukuvassa. Longyearbyenissa toimii vielä yksi hiilikaivos. Sen tuotosta osa käytetään saaren lämmitykseen ja sähköntuotantoon ja osa myydään eteenpäin, muun muassa Saksaan terästeollisuuteen.

Huippuvuorilla on noin 4000 moottorikelkkaa, jotka odottavat tällaisina moottorikelkkamerinä lumentuloa. Pysyvä lumi tulee Huippuvuorille yllättäin yleensä vasta tammikuussa ja Golf-virran takia talvet ovat suhteellisen leutoja.

Huippuvuorilla toimii monta koiratarhaa. Koiria käytetään niin koiravaljakoissa kuin mukana metsästyksessä sekä tietenkin kotikoirina. Kaikki koiratarhojen koirat ovat ns. arktisen alueiden koirarotuja, kuten huskeja ja alaskanmalamutteja. Yhdellä tarhalla, jossa käytiin kaikki koirat olivat sekoituksia monista eri roduista, joten sillä selittyi myös koirien erilaiset ulkonäöt. Toiset näyttivät ihan huskeyilta ja toiset esim. karjalankarhukoirilta ja norjan harmaahirvikoirilta. Omistajien mukaan sekarotuisilla saadaan paras mahdollinen koira olemukseltaan sekä terveydeltään. Jotta koirien sukupuutkin pysyisivät mahdollisimman puhtaina, alueelle tuodaan koiria eri puolelta maailmaa. Kuvassa näkyvä Kuura, on esimerkiksi tuotu Pohjois-Suomesta tuomaan uutta verta alueelle. Koirat asuvat koko ikänsä ulkona ja ovat ulkokoiriksi soveltuvia. Niiden turkki ja rasvakerrokset ovat arktiseen elämiseen soveltuvia. Kaupungilla/kylässä on myös huomioitu koirat ja niille on paljon "pysäköintipaikkoja" sekä koirankoppeja.

Meidän koiravaljakon johtajakoirina toimi Böddi ja Carmen. Koirat työskentelevät noin 10 vuotiaiksi, jonka jälkeen ne eläköityvät. Jokaiselle eläköityvälle koiralle yritetään löytää koti saarelta. Koirat sopivat erinomaisesti Huippuvuorten asukkaille, koska siellä ei asuta kuin keskimäärin n. 4-5 vuotta, juuri koiran odotetun eläke-eliniän ajan.


Etäisyyksiä Huippuvuorilla on todella vaikea hahmottaa kun ei ole mitään kasvillisuutta. Nämäkin vuoret ovat useiden kilometrien päässä, huipuista puhumattakaan. Isfjordin toisella puolella on vanhoja kaivoksia. Työntekijät tekivät siellä 6 päivästä viikkoa ja tulivat yhdeksi yöksi alas kaivokselta. Heiltä kesti alastulo noin 6h, joten se kertoo aika paljon etäisyyksistä.

Longyearbyen beach. Ranta oli hieman tyhjä näin syyskuisena sunnuntaina, mutta paikallisten mukaan moni käy uimassa juhannuksen aikoihin, jolloin vesi on kuulemma ihan siedettävää. Tällä hetkellä vesi oli jo jääkylmää. Vain kelluvät jääpalat puuttuivat kun kädellä kokeiltiin.



Huippuvuorilla asuu vakituisesti n. 2000 asukasta, jotka ovat suurimmaksi osaksi erilaisia työntekijöitä, tutkijoita, opettajia tai opiskelijoita. Huippuvuorille ei tulla kuitenkaan pysyvästi asumaan. Tänne ei synnytä eikä tänne kuolla eikä saarella ole yhtään työtöntä. Huippuvuorilla ei ole ns. sosiaaliturvaa, eli ellet pysty elättämään itseäsi sinut häädetään saarelta.

 Saarella on kuitenkin useampi päiväkoti sekä koulu (lk 1-10). Ammattikoulua tai lukiota ei ole vaan niiden takia saarelta joutuu yleensä muuttamaan pois. Saarella toimii kuitenkin maailman pohjoisin yliopisto UNIS,

 Eri puolella saarta asuu muutama ns. turkismetsästäjä (trapper). Erakoita, jotka asuvat kaukana asutuksesta ja elävät omin ehdoin metsästämällä ja hyödyntämällä luontoa. Turkinmetsästyksellä on pitkät perinteet Huippuvuorilla, joten sitä perinnettä ei haluta menettää. Kaksi nuorehkoa miestä ovat asuneet Indre Wijdefjorden Nasjonalparkin alueella nyt n.3-4 vuotta. Wijk-alueella Huippuvuorilla on asunut samalla paikalla yksi mies yksinään jo n. 40 vuotta, aloittamalla trapperinä mutta nykyään hän toimii pörssimeklarina myyden ja ostaen osakkeita keskellä erämaata, muun muassa radiopuhelimen välityksellä. Yksi oppaistamme on kerran kohdannut kyseisen miehen. Hän vaikutti hyvinvoivalta mutta ehkä hieman erikoiselta. Mutta voiko muuta edes odottaa 40v. erakkona elävältä ihmiseltä? Matkalaiset oliva kysyneet häneltä että haluaisiko hän yhden eläköityvän vetokoiran kaverikseen ja siihen hän oli vastannut ettei hän voi ottaa sellaista sillä sitten hän ei voi kulkea miten haluaa (hän on siis asunut samalla paikalla 40v.).


Breathtaking mountain yoga retreat next to the North Pole.



Puolessa välissä huippua. Se sai riittää.

Bird cliffs. Linnut ovat jo lähteneet etelään mutta nämä jylhät kalliot ovat silti näyttävät!

Vaatetus kohdillaan. Ei tullut kylmä :D

Venäläisen kaivoskylän Grumantin rauniot. Grumant hylättiin 60-luvulla ja suurin osa rakennuksisa on sortunut mereen. Grumantissa asui parhaimmillaan noin 1500 ihmistä. 

Isfjord

Karlsberger pub Longyearbyenin keskustassa on (joku) rankannut maailman kuudenneksi parhaimmaksi pubiksi. Heillä on yksi maailman laajimmista whisky-kokoelmista sekä vaikuttava kokoelma konjakkeja ja rommeja. Minua kiinnosti eniten vaikuttavat valokuvat pubin seinällä hiilikaivostyöntekijöistä, jotka edelleen työskentelevät Longyearbyenin ainoalla toiminnassa olevalla hiilikaivoksella, Gruve 7. 

 Instagram-seuraajat ovatkin tämän jo varmasti huomanneet kun fiidini on täyttynyt vähän väliä erilaisista maisema- ja vuorikuvista. Sorry, en vaan voinut vastustaa kiusausta. Kuvat ovat meidän viime viikkoiselta Huippuvuoret-matkalta.

YLEISFIILIS:
Reissu oli aivan mahtava, ehkä sanoin kuvailematon. Se olo kun kone laskeutu pikkuriikkiselle Svalbardin lentokentälle oli aika häkeltynyt. Nyt me todellakin ollaan täällä korkealla pohjoisessa kaukana kaikesta. Maisemat olivat pilvisyydestä huolimatta huikeat. Muistan ihmetelleeni Islannin matkalla vuorten ihmeellisyyttä, mutta täällä se ihmettely oli moninkertainen! Kaikista erikoisinta oli paikasssa se että etäisyyksiä oli todella vaikea hahmottaa kun saarella ei ole juuri minkäänlaista kasvillisuutta, joka kasvaa yli 10cm korkeammaksi. 

LENNOT:
Matkan suunnitellu alkoi jo aikaisin viime keväänä, olisiko ollut huhtikuussa. Olen jo vuosia selaillut säännöllisin väliajoin lentoja/matkoja Huippuvuorille. Keväällä taas selatessani matkoja tuli eteeni todella hyvän hintaiset lennot, n.240€ (olin siis kauan sitten lukenut jostain että jos lennot sinne saa alle 300€ niin se on halpaa) ja aloin heti etsiä sopivaa majoituspaikkaa. Matka ajankohdaksi valikoitui syyskuu, koska se ajoittuu hieman huippusesongin jälkeen ja tällöin myös hieman vähemmän turisteja (ja halvempaa). Löysin varteenotettavan hotellin ja tämän jälkeen pidin myyntipuheen miehelle ja pienen neuvottelun jälkeen varattiinkin jo matkat. Lentomme Osloon lähti aikaisin perjantai aamulla ja reilun tunnin vaihtoajalla starttasi kone Oslon lentokentältä kohti Longyearbyeniä. Perillä olimme puolilta päivin paikallista aikaa. Lentokentältä hyppäisimme Flybuss linja-autoon, joka vei meidät suoraan hotellin pihalle 75NOK hintaan per nenä.

Kotiinlähtö päivänä samalla bussilla takaisin lentokentälle ja kone Osloon lähti puolilta päivin maanantaina. Oslossa olimme puoli neljän aikaan iltapäivällä. Vaihtoaikamme oli n.5h joten otimme junan Oslon keskustaan ja pyörimme siellä muutaman tunnin (mm. Hard Rock Cafe) ennen kuin palattiin takaisin lentokentälle. Lento Helsinkiin lähti yhdeksältä ja puolilta öin oltiinkin jo Suomen kamaralla.

MAJOITUS:
Majapaikaksemme valikoitui yksi saaren muutamasta hotellista, ehkä parhaammaksi rankattu Radisson Blu Polar Bear. Vaikka olemmekin aikamoisia budjettimatkaajia, niin haluamme kuitenkin hotellitasoista majoitusta omalla kylpyhuoneella ja mieluiten aamupalalla. Tämä hotelli oli oikeastaan ainoa vaihtoehto, joka oli varteenotettava, sillä muut hotellit olivat täynnä ja hostelliin emme halunneet. Joten muutama satanen hotellista olimme valmiita maksamaan. Yhteensä lento+hotelli jäi meille maksamaan per nenä n. 500€. Valitsemalla hostellin, lennosta ja majapaikasta olisi saannut pulittaa n. 300-400€.

Radisson Blu Polar Bear oli oikein siisti ja mukava. Päärakennus on kuulemma tehty Norjan talviolypialaisiin ja oli heidän maajoukkueensa majapaikkana, jonka jälkeen se on siirretty Huippuvuorille. Kierrätystä siis parhaimmillaan. Meidän huoneemme nro 1010 sijaitsi viereisessä rakennuksessa ja meillä oli oma uloskäynti, joten me pidettiin kenkiä huoneessa. Huippuvuorillahan on siis vanha tapa (liittyen muistaakseni juuri likaisiin kaivostyöläisiin) että kengät jätetään eteiseen, jotta ei sotketa koko paikkaa.


RUOKAILU:
Longyearbyenissä on monta ravintolaa ja me otimmekin tavoitteeksi joka päivä syödä eri ravintolassa. Monta ravintolaa jäi kuitenkin kokeilematta, muun muassa Huset-niminen ravintola sai todella paljon kehuja sekä Nybyenin Coal Miners Cabinissä sijaitseva ravintola tarjoaa kuulemma parhaita ribsejä. Näihin kahteen emme ehtineet valitettavasti tutustua.

Ensimmäisenä päivänä nautimme päivällisemme Kroa-nimisessä ravintolassa aivan Longyearbyenin keskustassa. Ravintola oli todella viihtyisä ja heillä oli monipuolinen menyy. Täällä koimme matkamme ainoan kulinaristisen kokeilun, koska otimme alkupalaksi valasta (Smoked minke whale with lingonberry syrup, flatbread and sour cream). Ei kummankaan herkkua, mutta nyt sitä on ainakin maistettu. Pääruuaksi valittiin molemmat pizzat, jotka olivat siis jäätävän kokoiset pannupizzat. Mutta hyvää oli ja rokottivat lompakkoa noin 18€ kpl.

Seuraavana päivänä ruokailupaikaksemme valikuitui Kroan naapurissa Svalbar-ravintola. Tilattiin tällä kertaa hampurilaiset, jotka olivat oikein hyviä ja sopivan kokoisia. Näistä pulitettiin n.17€ kpl. Ei vetänyt ihan Kroalle vertoja mutta hyvä perusruokapaikka ja siellä mahdollista katsoa urheilua ja pelata vaikka biljardia tai lautapelejä.

Sunnuntaina ruokapaikaksemme valittiin Radisson Blu hotellimme kanssa samassa rakennuksessa pyörivään Barenz-pubiin, jossa tilattiin yllätys yllätys pizzat. Tällä kertaa saimme kuitenkin normaali kokoiset ja näköiset pizzat, jotka olivat myös oikein maittavat. Pizzat täällä verottivat lompakkoa noin 17€ kpl. Barenz-pubissa hauska sisustus, jossa käytetty uutta ja vanhaa ja seinillä hauskoja tauluja.


TEKEMISTÄ:
Longyearbyenhän on pieni kylä, missä kuitenkin on kaikki tarvittavat palvelut. Mutta turistina me ei kuitenkaan oltu tultu sinne vain kävelemään pääkatua edes takaisin. Varasin meille siis jo ennen matkaa muutaman retken, jotka koin meille tarpeellisiksi, koska emme voi kuitenkaan poistua kylän ulkopuolelta ilman opasta. Lonyearbyenistähän ei saa poistua ilman opasta tai omaa kivääriä jääkarhuvaaran takia.

Aloitimme matkamme siis jo heti perjantai-iltapäivällä sight-seeing matkalla, jossa pikku bussi kierrätti meitä paikan ympäri erilaisilla nähtävyyksillä, mm. EISCAT-tutkimusslaitos, vanha lentokenttä, kansainvälinen siemenholvi ja kirkko.

Lauantaina meidän ohjelmstoon kuului n. 3h veneretki hylättyyn Grumantiin ja iltapäivällä ajelimme koiravaljakolla rannikkoa pitkin.

Sunnuntaina lähdettiin aikaisin aamulla mönkijäsafarille Adventdaleniin ja kipusimme muun muassa n. 500m korkeuteen merenpinnan yläpuolelle ja kävimme tervehtimässä koiria Huippuvuorten isoimmassa koiratarhassa. Tämä oli miehen mielestä parasta koko reissussa kun pääsi ajamaan mönkkärillä.

Tekemistä riittää Huippuvuorilla vaikka millä mitalla, mutta lähes kaikki aktivitetti on suunnattu ulkoilma ihmisille. Meidän valitsemien retkien lisäksi Huippuvuorilla voi käydä vaelluksilla, pidemmillä veneretkillä muissa kylissä mm. Pyramiden tai Barentsburgissa, kajakkiretkillä ja esim. kalastamassa. Talvikaudella voi käydä tietysti moottorikelkkailemassa ja vaelteluja jääluolissa. Me varattiin retkemme Spitsbergen tavelin kautta ennakkoon mutta Huippuvuorilla on myös muita retkien järjestäjiä ja retkiä voi myös varata monen hotellin kautta.

Retkien lisäksi Longyearbyenissa toimii erilaisia kauppoja, kahviloita ja kaksi todella hyvät arvosanat saannutta museota, joista me käytiin Svalbard Museumissa. Se sijaitsi Huippuvuorten yliopistorakennuksessa ja sisäänpääsy oli n. 10€/aikuinen. Museo oli minusta todella moderni ja todella mielenkiintoinen. Museossa kerrottiin niin eläimistä kuin ihmisistä Huippuvuorilla.

PARASTA:
Luonto, luonto ja luonto. Luonto ja ne vuoret ovat niin ihmeellisiä että niitä jaksaa ihmetellä joka päivä. Vuoret ovat niin isoja ja meri on niin turkoosia! Vaikka meidän matkamme kesti vain 2 kokonaista päivää ja 2 puolikasta, niin luulen että saimme kokea todella paljon näin lyhyessä ajassa retkien ja upeiden oppaiden ansiosta. Jos meillä olisi ollut vielä yksi kokonainen päivä käytettävissä Longyearbyenissä, olisin ehdottomasti halunnut vuokrata pyörät ja pyöräillä kohdetta ympäri. Ehkä silloin olisi tullut myös käytyä Nybenissä sekä Husetissa. Olisimme myös patikoineet läheisen vuoren huipulle asti, joka tällä kertaa jäi meiltä vain puoleen väliin :)

HUONOINTA:
Hinta-taso on korkea varsinkin palveluissa, eli juuri retkistä sai maksaa kovan hinnan. Mutta oppaiden osaaminen oli huippuluokkaa ja retket olivat todellakin rahan arvoisia. Vaikka kylä onkin pieni, niin etäisyydet ovat kuitenkin suhteellisen pitkiä vaikka silmä sanoisi muuta. Esim. Huippuvuorten kirkko näkyi hyvin hotelliltamme ja se näytti olevan aika lähellä mutta tarkistaessani kartalta sinne oli matkaa noin 2km. 

Toinen hankala asia, johon itse törmäsimme ja tuli mieleen oli rahan vaihto. Mieheni vaihtoi siis käteistä Oslon kentällä, mutta se onnistui ainoastaan menemällä ulos air-side puolelta takaisin lähtöaulaan, jossa rahanvaihtopiste ja sitten takaisin turvatarkastuksen kautta. Toimii jos ei ole tiukka vaihtoaika. Meillä oli riittävä, n. 1,5h. Itsellä aikomukseni oli ottaa suoraan automaatista ulos rahaa Oslon lentokentällä, mutta tein sen virheen että menimme jo non-shengen alueelle passin tarkastuksen läpi ja siellä oleva automaatti antoi ulos vain dollareita!?! No, siellä sitten istuttiin lähdössä Huippuvuorille dollareiden kanssa. Ajattelin vaihtaa ne Longyearbyenin pankissa mutta siellä ei ollut rahanvaihto mahdollisuutta, joten dollarit takaisin taskuun ja automaatille ottamaan kruunuja ulos. Huippuvuorilla toki toimii kansainväliset luottokortit, mutta koska itselläni on electron-kortti (ja se on toiminut suurimmaksi osaksi kaikissa paikoissa) olen kokenut parhaaksi ihan varmuuden vuoksi pitää mukana vähän aina paikallista rahaa, jos kortti ei jostain syystä toimi. Minusta on myös helpompi seurata näin rahankäyttöä ulkomailla, missä eri valuutta.

VINKKEJÄ:

- RETKET:
 käykää ainakin yhdellä retkellä lomanne aikana, esim. jos ei halua mitään toiminnallista sight-seeing on hyvä tapa nähdä koko Longyearbyenin alue ja tärkeimmät nähtävyydet. (n. 30€/nenä)

- MUSEO: 
käykää väh. yhdessä Longyearbyenin museossa, Svalbard Museum oli todella vaikuttava (n.10€/nenä)

- ALKOHOLI:
oluen ystävät maistakaa Huippuvuorten omia oluita, niitä saa paljon halvemmalla kaupasta, mutta tarvitset siihen lentolippusi sillä niiden myynti on rajoitettua.

- SÄÄ:
näin syyskuussa siellä on jo kylmä joten varautukaan toppatakkiin, pipoon, hanskoihin ja lämpimiin vaatteisiin jo tullessanne. Ulkona oli n. +4 astetta ja suurimmaksi osaksi tuulista. Kun on tarpeeksi vaatetta ulkona on kylmyydestä huolimatta kiva olla. Paikan päällä monta vaateliikettä jos jotain unohtui kotiin, mutta niistä saa tietysti pulittaa hieman korkeamman hinnan.

- RAHA:
parhaimman valuuttakurssin sain yllättäin ottamalla ulos Norjan kruunuja suoraan Huippuvuorten automaatista, mutta sen toimivuuteen ei pidä kuulemma luottaa sataprosenttisesti. Parasta siis ottaa luottokortti mukaan ja ottaa paikan päällä tarvittava määrä ulos käteistä automaatin toimiessa.

- RUOKA:
ruokailu on suhteellisen kallista, joten me söimme ulkona vain kerran päivässä. Hyvä keino "säästää" ruokailussa on valita sellainen majoituspaikka missa tarjoillaan aamiainen. Kun syö hyvän aamiaisen pärjää pitkälle päivään ilman muuta ruokaa. Ostimme hotelli huoneeseen paikallisesta marketista pientä purtavaa hätävaraksi, esim. pähkinöitä, suklaata ja banaania.


lauantai 17. syyskuuta 2016

OMAN ELÄMÄN INDIANA JONES: Turkoosina heijastava Kiikunlähde








Viime viikonloppuna vietettiin pitkästä aikaa viikonloppua kun ei ollut mitään suunnitelmia. Lauantaina surffaillessani Instagramissa törmäsin jännittäviin turkoosivesisiin kuviin Kiikunlähteestä, joka yllätyksekseni sijaitsi ensinäkin Suomessa ja vieläpä Etelä-Suomessa! En voinut uskoa että Suomesta voi oikeasti löytyä turkoosia vettä?? No, koska mitään sen suurempia suunnitelmia ei ollut niin pienen hihkumisen jälkeen päätettiin miehen kanssa lähteä sunnuntaina tsekkaamaan paikka.

No mikä sitten on Kiikunlähde? Se on kirkasvetinen turkoosina heijastava luonnonlähde Hollolassa. Se on Googlen ja Wikipedian mukaan Suomen suurin lähdeallas ja siihen purkautuu siis kirkasta pohjavettä syvältä maasta. Vesi virtaa eteenpäin Kiikunlähteestä Kiikunojaa pitkin Vesijärveen.
 Kiikunlähde ei jäädy talvella koska lähteen silmässä veden lämpötila on koko ajan noin 5 astetta.

Vesi Kiikunlähteessä oli todellakin turkoosia ja kirkasta! Sitä oli vaikea saada vangittua kuvaan mutta kauempaa otetutuissa kuvissa värin erottaa paremmin. Se oli kuin pieni paratiisi keskellä supisuomalaista metsämaisemaa. Paikalle löysi oikein hyvin navigaattorin kanssa ja pysäköintialueelta käveltiin lähteelle muutama sata metriä hiekkatietä pitkin. Yleisölle avoin kohta lähteelle merkitty opaskyltillä. Lähde sijaitsee yksityisasuinalueen keskellä, joten kunnioittavat käytöstavat ja alueen puhtaana pito pitää pitää mielessä.


Paikka on todellakin käynnin arvoinen paikka ja meitä ainakin kiinnostaa palata paikalle esimerkiksi talvella kun on lunta. Silloin maisema voisin kuvitella olevan aika huikaiseva :)







sunnuntai 11. syyskuuta 2016

SUNNUNTAI SAPUSKAA: Helppo Valkosipuli-katkarapupasta




Mies on meillä se joka harrastaa tuota kokeilevaa keittiötä ja tämä onkin yksi sen tuotoksia. Tämä resepti on monen eri reseptin muokkaaminen meille sopivaksi ja kokeilemalla hyväksi havaittu.Ei ehkä ihan diettiruokaa, mutta oikein makoisaa.


VALKOSIPULI-KATKARAPUPASTA (n. 4 annosta)

5rkl oliiviöljyä
5kpl valkosipulinkynttä
1tl chilijauhetta (voi myös käyttää tuoretta)
1pkt kirsikkatomaatteja
suolaa
oreganoa
persilijaa / basilikaa 
katkarapuja (maun mukaan, mitä enemmän sen parempi)

n. 7 pastakiekkoa (keitä 10min)

Paista pilkotut valkosipulit ja chilijauhe öljyssä. Lisää hetken päästä puolitetut kirsikkatomaatit. Mausta (suola +yritit). Lisää lopuksi sulatetut katkaravut ja kuumenna öljyseos nopeasti. Katkarapuja ei saa alkaa paistaa vaan nopea kuumennus että lämpenevät. Muuten jäävät sitkeiksi. Lisää lopuksi keitetty pasta ja sekoita. Ripottele päälle basilikanlehtiä.

Näin on nopea arkiruoka valmis tai miksei viikonlopun valkoviinilasillisen kaveri valmiina! :)



tiistai 6. syyskuuta 2016

26v.-KRIISI?


Kuten olen jo monessa postauksessa toistanut, minun ajatukseni ovat olleet lähes tulkoon koko tämän vuoden ihan eri jutuissa kuin aikaisemmin. Nimittäin reissuissa ja reissaamisessa. En tiedä mistä tämä yhtäkkinen into ja hinku maailmalle on puhjennut (26v.-kriisi?:D) mutta jotenkin on vaan tuntunut että nyt on minun ja meidän vuoro reissata ja nähdä maailmaa meidän tavoin. Koen että tämä on juuri se oikea aika ja paikka sille elämässä. Meidän elämä on vakiintunut monen vuoden jälkeen, meillä on vakituiset työt, ihana koti ja Hemmo, joka on odottamassa aina kotiin. Kun on paikka mihin aina palata on tekee minut onnelliseksi. 

Tämän vuoden puolelle on tiedossa vielä kaksi reissua, joista Huippuvuorten reissusta olenkin jo puhunut. Loppuvuodesta on vielä tiedossa vähän rantalomaa ja ehkä vähän kotimaan matkailua. 
Ensi vuoden reissuja ollaan jo myös kuumeisesti miettinttymutta mitään ei ole vielä päätetty.

Kyllä tällaisen reissuvuoden jälkeen ensi vuonnakin on johonkin päästävä :D


maanantai 5. syyskuuta 2016

MIELENI ON KUIN KASVIMAANI





Kävelen ympäri pihaa, surkuttelen kasvimaatani ja keräilen syysmaitiaisia. Hirveellä innolla laittelin kasvimaata viime keväänä ja alkukesästä, mutta siihen se vissiin sitten jäikin. Muutama mansikka, herne ja kesäkurpitsa ehdittiin maistella ennen kuin olivat ylikypsiä. Kaikki muut jäivät vaan maahan. Ei saatu vaan aikaiseksi tehdä niille mitään. Tai siis minä. Minun projektihan tuo on aina ollut. Tänään kuitenkin taas muistin että perunat ja sipulit lojuvat edelleen maassa. 

 Mieleni on kuin tämä minun kasvimaa. Kovalla aherruksella saavutettu kasvimaa satoineen jäi aivan heitteille kesäloman jälkeen ja vain murto-osa sen hyödyistä saatiin otettua talteen. Hirveästi minulla on siis suunnitelmia ja ideoita mutta jotenkin tämä minun oleminen on enimmäkseen sellasta haahuilua ja haaveilemista ja vähän juoksemista paikasta toiseen, jolloin itse toteuttaminen jää hieman vajaaksi. 

Mutta sellaista se elämä vissiin on. Välillä sisustetaan ja laitetaan pihaa vimmatusti kun taas toisinaan nähdään kavereita, reissataan ja haaveillaan. Nyt meillä taidetaan enimmäkseen tehdä noita kolmea viimeistä. Mutta näin on hyvä. Ne asiat tekevät minut tällä hetkellä onnelliseksi.

Ja perfektionisti sisälläni lohduttaa että onhan ainakin ne perunat ja sipulit kuokittu ylös.