Näytetään tekstit, joissa on tunniste oman elämän Indiana Jones. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste oman elämän Indiana Jones. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

OMAN ELÄMÄN INDIANA JONES: Lovisteininvuoren valloitus

Lovisteininvuoren valloitus!

Hemmo viihtyy metsäretkellä!

Reunalla!

Upea kevät sää

Takkar ja Tuschi Farcry Primalista :D 

Vuoren alkupäästä löytyvä isohko luola

Luolassa pystyi seisomaan ja siellä olisi varmasti voinut jopa yöpyä.

Kevään merkkejä!

Upea kevät sää!

Kengänkärjet märkänä vesilätäköistä.

Eräänä sunnuntai-iltapäivänä alkoi aurinko paistamaan yhtäkkiä pilvien takaa ja ajateltiin heti ottaa siitä kaikki irti. Olimme jo aikaisemmin puhuneet että haluaisimme käydä katsomassa Lovisteininvuoren, joka sijaitsee Pyhtään kunnassa Kymenlaaksossa. Tästä paikasta olimme aikaisemmin löytänyt juttua Kylät & Kivitiet - blogista,  kosta muuten löytyy loistavat ohjeet päästä perille!

Lovisteininvuori sijaitsee siis Kiviniemessä, etelä Pyhtäällä. Tie perille oli todella pieni ja kapea kivitie mutta loistavilla reittiohjeilla löysimme perille. Emme kuitenkaan lukeneet ohjeita tarpeeksi tarkasti vaan kävelimme ensin väärään suuntaan, jonka jälkeen jouduimme hieman suunistamaan metsän poikki mutta lopulta löysimme oikealle paikalle. Pieni eksyminen ei tosin haitannut sillä maisemat merenrannalla olivat huikaisevat. 

Lovisteininvuorelle voi kiivetä ja polun päässä on jyrkänne ja upeat maisemat merelle. Vuoren juurella taas voi kuljeskella ja kurkistella sisään toinen toistaan isompiin ja erikoisiin luoliin ja kivenkoloihin. Ihan lopuksi kun olimme kävelemässä autolle päin löysimme vielä todella suuren luolan jossa pystyi seisomaan normaalisti ja mielikuvitus alkoi heti laukata ja miettiä että onkohan siellä joskus muinoin ihmisiä yöpynyt?

Upeiden maisemien lisäksi sää ja luonnossa näkyvät kevään merkit saivat ihan lumoutumaan ja kameran täyteen kivoja kevät kuvia. 


lauantai 14. tammikuuta 2017

OMAN ELÄMÄN INDIANA JONES: Korsvikskyrkan - kivimuodostelma




Talven tähän asti kovimpana pakkaspäivänä piti tietenkin mennä vähän uhmaamaan kylmyyttä ja lähdettiin etsimään Retkipaikka-sivuston kautta löytämääni Korsvikskyrkan nimistä kivimuodostelmaa Pernajassa.

Korsvikskyrkan on siis jääkauden mukanaan kuljettamisen valtavista rapakivilohkareista muodostunut "luola", jonka suuruus on noin 5m x 2m x 2m. Luola muistuttaa jodenkin mielestä kirkon holvisalia, ja siitä varmaankin saannut nimensä. 

Löysimme paikalle pienen etsimisen jälkeen. Ajoimme paikan "parkkipaikan" ohi kun google maps ohjasi jollekkin yksityiselle pikku tielle. Mutta eikun uukkaria ja sitten silmiimme osuikin jo kyltti ja polku paikan päälle. Nähtävyys sijaitsee noin 500m metsäpolun päässä. Paikka on ilmeisesti suosittu paikallisten keskuudessa koska polulla näkyi useita tuoreita jälkiä ja vieraskirjassakin lähes joka päivälle kävijöitä. 

Meidän mielestä paikka oli aika vaikuttava, vaikkei luola nyt ihan meistä mikään kirkon holvisali ollutkaan mutta valtavat siirtolohkareet tekivät kyllä vaikutuksen. Miten noin isoja kiviä voikaan olla olemassa?  

lauantai 17. syyskuuta 2016

OMAN ELÄMÄN INDIANA JONES: Turkoosina heijastava Kiikunlähde








Viime viikonloppuna vietettiin pitkästä aikaa viikonloppua kun ei ollut mitään suunnitelmia. Lauantaina surffaillessani Instagramissa törmäsin jännittäviin turkoosivesisiin kuviin Kiikunlähteestä, joka yllätyksekseni sijaitsi ensinäkin Suomessa ja vieläpä Etelä-Suomessa! En voinut uskoa että Suomesta voi oikeasti löytyä turkoosia vettä?? No, koska mitään sen suurempia suunnitelmia ei ollut niin pienen hihkumisen jälkeen päätettiin miehen kanssa lähteä sunnuntaina tsekkaamaan paikka.

No mikä sitten on Kiikunlähde? Se on kirkasvetinen turkoosina heijastava luonnonlähde Hollolassa. Se on Googlen ja Wikipedian mukaan Suomen suurin lähdeallas ja siihen purkautuu siis kirkasta pohjavettä syvältä maasta. Vesi virtaa eteenpäin Kiikunlähteestä Kiikunojaa pitkin Vesijärveen.
 Kiikunlähde ei jäädy talvella koska lähteen silmässä veden lämpötila on koko ajan noin 5 astetta.

Vesi Kiikunlähteessä oli todellakin turkoosia ja kirkasta! Sitä oli vaikea saada vangittua kuvaan mutta kauempaa otetutuissa kuvissa värin erottaa paremmin. Se oli kuin pieni paratiisi keskellä supisuomalaista metsämaisemaa. Paikalle löysi oikein hyvin navigaattorin kanssa ja pysäköintialueelta käveltiin lähteelle muutama sata metriä hiekkatietä pitkin. Yleisölle avoin kohta lähteelle merkitty opaskyltillä. Lähde sijaitsee yksityisasuinalueen keskellä, joten kunnioittavat käytöstavat ja alueen puhtaana pito pitää pitää mielessä.


Paikka on todellakin käynnin arvoinen paikka ja meitä ainakin kiinnostaa palata paikalle esimerkiksi talvella kun on lunta. Silloin maisema voisin kuvitella olevan aika huikaiseva :)







lauantai 6. elokuuta 2016

OMAN ELÄMÄN INDIANA JONES: Mustaviiri ja Pitkäviiri












Struven - ketjun mittauspiste


Saaren kallioinen länsiranta.


Nousu- ja laskuveden muodostamat rannikkokivikot





Meidän kivinen tervehdys

Pirunpelto



Jatulintarha





Pitkäviiri







Pitkäviiren hiekkarantaa eteläpuolella



Pitkäviiren pohjoisranta



Tosiaan kaksi viikkoa sitten sattui lauantaille todella lämmin ja tuuleton päivä ja ajateltiin että nyt meidän täytyy ottaa kaikki irti ja lähteä kokeilemaan jospa sillä kertaa pääsisimme Mustaviiren-saareen, Itäisellä Suomenlahdella. Me ollaan kerran kokeiltu mennä sinne veneellä tänä kesänä, mutta vähäisestä tuulesta (n.3-4m/s) huolimatta meidän pikku paatilla ei avomerelle ollut mitään asiaa. Tuona lauantaina tuulta piti olla vain 1-2m/s, eli kamat kasaan ja kokeilemaan. Tällä kertaa koko reissu tuntui liian helpolta viime kertaan nähden. Meri oli aivan peilityyni koko päivän.

Puolilta päivin päästiin perille ja astuttiin Mustaviiren aallonmurtajalle. Siis se tunne! Olen jo niin monta viikkoa halunnut tuonne niin tunne kun vihdoin sinne päästiin oli mahtava.

Mustaviiri on siis saari Pyhtään merialueella Kotkaan vievän laivaväylän eteläpuolella. Saari kuulu Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon. Saaren luonto on todella kaunis ja kauniista luonnosta saa parhaimmat palat irti kävelemällä saarelle tehtyä luontopolkua pitkin. Polun varrella pääsee ihailemaan kauniita maisemia hurjan korkeasta näköalatornista, Struven ketjun mittauspistettä, jylhiä saaristokallioita, pirunpeltoja ja muutamaa todella hyvin säilynyttä jatulintarhaa. Muutama tunti meillä vierähti saarta kiertäessä ja lopuksi syötiin vähän evästä ja grillattiin makkaraa.

Nyt siis tuli kokeiltua että saarelle pääsee pienemmälläkin veneellä tyynenä päivänä ja isomalla tietysti vähän huonomassakin säässä. Saarelle voi päästä myös tietääkseni joillakin vuoroaluksilla ja venetaksilla Kotkasta. Saarella on mukavuuksina aallonmurtaja, johon voi kiinnittää veneen, muutama grillipaikka aivan veden äärellä, telttailu alue sekä kuivakäymälä.

Eväiden syönnin jälkeen pakattiin tavarat ja lähdettiin ajelemaan kohti Pitkäviirtä, pitkulaista saarta aivan Mustaviiren vieressä. Kun kerran oli hyvä sää niin ajateltiin iskeä kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Pitkäviiri kuuluu myös Itäisen Suomenlahden Kansallispuistoon. Se on pitkulainen harjumainen saari kauniilla hienohiekkaisilla ja kivikkoisilla rannoilla. Me rantauduimme saaren pohjoisrannalle ja kävelimme pienen harjun yli toiselle puolelle. Maisema oli henkeäsalpaavan kaunis! Saarella kasvoi mäntyjä ja katajia ja aivan vihreinä matalina mattoina puolukkaa. Ja se vesi! En tiennyt että Itämeren vesi voi olla noin kirkasta! Päivän päätteeksi pojat menivätkin uimaan tuohon kirkkaaseen meriveteen sillä aikaa kun minä metsästelin simpukoita rannalta. Luitte oikein S-I-M-P-U-K-O-I-T-A. Haha, olenko minä vaan ollut näin daiju mutta minä en ole tiennyt että suomestakin voi löytää tuollaisia simpukoita aivan kuten jossain etelässä! :D Kalsareiden kuivattelun jälkeen lähdettiin sitten pikkuhiljaa ajelemaan kotia päin.

Illalla uni tuli hyvin kun oli hengittänyt raikasta meri-ilmaa ja puuhaillut ulkona koko päivän. Kaikki retken jäsenet oltiin kyllä tyytyväisiä reissuun ja pakko kyllä sanoa että kyllä meillä on aivan upea luonto täällä Suomessa! Sitä tarvitsee vaan mennä hieman kotipihaa kauemmas löytääkseen helmiä.