Näytetään tekstit, joissa on tunniste oman elämän Indiana Jones. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste oman elämän Indiana Jones. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

OMAN ELÄMÄN INDIANA JONES: Keväinen Strömforsin ruukki

"Kolmen kyttyrän talo", jossa toimii nykyään Strömfors Bed and Bistro
Ruotsinpyhtään kirkko


 

Ravintola Ruukin Mylly

Palotorni

Skillat, Lemmensilta ja Sahanmäki

Yläpajassa seppä takoo edelleen rautaa.

"Lutikkalinnaksi" ymmärtääkseni kutsuttiin tätä ainakin isovanhempieni aikana mutta Armonlinna vissiin oikealta nimeltään.

Ruotsinpyhtään ehkä kuvatuin kohde - tunnusomainen Palotorni ja Armonlinna joen vieressä.



Monet ehkä tietävät Fiskarsin ja Billnäsin Ruukit, mutta oletteko kuulleet Ruotsinpyhtään Ruukki alueesta? Ehkä joillekkin alue on tuttu 80-luvun TV-sarjasta Vihreän kullan maa, joka pääosin kuvattiin juurikin Ruotsinpyhtäällä - anyone? :D 

Jos ette, niin suosittelen ehdottomasti tutustumaan koska alue on todella kaunis ja varsinkin kesällä alueelta löytyy paljon tekemistä; käsityöläispuoteja, Tallinvintin näyttelyt, kesäteatteria, pajamuseo ja opastettuja kierroksia. Alueelta löytyy myös muutama ravintola ja kahvila, kyläkauppa ja majoitusmahdollisuuksia - eli kaikki ainekset rentoon kesäpäivään. Olen todella iloinen että alue on selvästi piristynyt muutaman vuoden sisällä huimasti ja monet yrittäjät ovat nähneet siellä markkinaraon. Tätä nykyä alueella toimii muun muassa Strömfors Outdoor, joka tarjoaa erilaisia aktiviteetteja mm. carting ajoa, koiraharrastus mahdollisuuksia, kiipeilyä ja sup-lautailua. Alueella järjestetään myös joka kesä erilaisia tapahtumia, muun muassa Ruukki Picnic -harrasteajoneuvotapahtuma, Rootsinpyhtää Blue Grass- ja Roots' n Boots -festarit sekä Vespa safareita. Aivan Ruukki-alueen keskustasta lähtee suosittu 8km pituinen Kukuljärven-retkeilyreitti, jonka kaikki luontoystävät pitävät ehdottomasti kokea. Reitti kulkee esimerkisi Huuhkajanvuorelle, jossa toimi vielä 1990-luvulla hiihtokeskus, jossa varsinkin kulta-aikoina 80-luvulla järjestettiin ahkerasti SM-kisoja. Valitettavasti nykyään Huuhkajanvuori on rappioitunut mutta pienen häivähdyksen vilkkaasta hiihtokeskuksesta voi siellä vielä nähdä.

Mutta mikä ihmeen Ruotsinpyhtään Ruukki?
Strömforsin Ruukki, kuten sitä myös kutsutaan, sijaitsee siis entisen Itä-Uudenmaan maakunnassa n.105km Helsingistä itään ja se on tätä nykyä osa Loviisan kuntaa. Ruotsinpyhtään alue oli alkujaan osa keskiaikaista Pyhtään pitäjää mutta Turun rauhassa 1743 Venäjän ja Ruotsin raja vedettiin Kymijoen läntisimpää haaraan ja näin ollen Pyhtään itäinen puoli jäi Venäjän haltuun ja läntinen puoli Ruotsille -  mistä myös nimitys Ruotsinpyhtää tulee. Minulle alue on erityisen tuttu koska se kuuluu lapsuuden kuin myös nuoruuden maisemiin. Ei sitä ole nuorempana osannut arvostaa mutta nykyään olen hyvinkin viehättynyt paikasta ja vahvoista sukujuurista alueella. Onhan se vaan todella hauskaa ajatella että näillä kujilla olen niin minä kuin vanhempani ja isovanhempani ja heidänkin vanhemmat joskus kulkeneet ja osa ollut jopa töissä pajoilla ja sahoilla. 

Vapaaherra Johan Creutz perusti Petjärven kylään kankivasarapajan vuonna 1695. Sijainti Kymijoen läntisimmän haaran varrella oli mitä parhain; käyttövoiman antavien koskien vesivoima oli runsas kaikkina vuodenaikoina, lisäksi läheisyydessä sijaitsivat laajat metsäalueet. Ruukki sai nimen Strömfors vuonna 1744, jolloin ruukin omistivat Anders Nohrstöm ja Jacob Forsell ja he perustivat paikalle manufaktuuripajan, sahan sekä myllyn. Ruukki säilyi aateloidun af Forsellesin suvun hallussa vuoteen 1876 asti ja Ruukin nykyinen ilme on peräisin leskiruova Virginia af Forsellesin ajalta, joka hallitsi ruukkia rautaisella otteella ja ajoi sen etuja lähes 60 vuotta kuolemaansa asti.

Suomessa on tiettävästi ollut ainakin 134 ruukkia ja Strömforsin Ruukki on yksi maamme vanhimmista ja se on aina ollut jonkinlainen monitoimiyritys. Siellä on toiminut rautaruukin, sahan ja myllyn lisäksi myös panimo viinanpolttimoineen, krouvi ja tiilitehdas. Lisäksi on harjoitettu maa-, metsä- ja puutarhataloutta ja miilunpolttoa. Strömforsin Ruukkialueelta löytyy myös Suomen ainoa jäljellä oleva savitalo, Krouvinmäen talo. Ruotsinpyhtää jäi ilman kirkkoa Turun rauhassa 1743, joten tällöin alettiin tietenkin rakentamaan Ruotsinpyhtäälle omaa kirkkoa. Kirkko valmistui vuona 1772. Historiansa aikana kirkko on kuitenkin ehtinyt kerran palaa mutta sittemmin se rakennettiin uudelleen samaan paikkaan, jolloin kirkko sai uuden nykyisen muotonsa. Erikoinen kahdeksan kulmainen ristikirkko on melko harvinainen täällä Suomessa. Kirkko on myös tunnettu harvinaislaatuisesta alttaritaulustaan.

Vuonna 1886 Strömforsin ruukki siirtyi kauppaneuvos Antti Ahlström omistukseen ja hän panosti erityisesti ruukin sahatoiminnan kehittämiseen. Vuonna 1947 A.Ahlström Oy perusti ruukkiin muovi- ja sähkötarviketehtaan ja samoihin aikoihin rautaruukkipajat lopettivat yli 250 vuotta kestäneen toimintansa alueella. Menetelmien käytyä vanhanaikaisiksi myös sahatoiminta lakkautettiin 1950-luvulla. Vuonna 1969 vahvistettiin Ruotsinpyhtään ruukkialueelle suojelukaava, joka on Suomen ensimmäinen haja-asutusalueen taajaman suojelukaava. Alue ja rakennukset ovat Museoviraston suojeluksessa.

Nykyään alue elää siis suurimmaksi osaksi matkailusta ja turismista ja onneksi alueelle on löytynyt innokaita uusia yrittäjiä ja elämä vuosisataisessa ympäristössä jatkuu uusilla innovatiivisilla ideoilla ja tietenkin vanhoja käsityöläisperinteita kunnioittaen, mikä minusta juuri luo aivan erityisen tunnelman koko alueelle.








torstai 4. toukokuuta 2017

INSTAGRAM TRAVEL THURSDAY: Lempipaikkani ovat ne upeat luontokohteet takapihoillamme

Kesäpäivän viettoa Mustaviiren saarella.


Valitsin tällä kertaa Instagram Travel Thursdayn teema-aiheen puitteissa hieman viime kuukauden aiheeseen liittyen Suomen luontokohteet, koska en vain yksinkertaisesti osaa sanoa mikä olisi lempimaani tai paikkani ja koska viime kuukauden IG Travel Thursday aiheeni herätti monissa ajatuksia niin ajattelin viedä vähän tätä aihetta pidemmälle ja vähän kertoa mitä työkaluja itse käytän löytääkseni niitä ihan parhaita luontokohteita lähialueilla tai miksei pidemmilläkin reissuilla.

Kuvituksena kinttukuvia vähän eri paikoista lähiseuduilla ja niiltä "takapihoilta" :)


Aina kun tuntuu että pitää päästä rauhoittumaan. Aina kun tarvitsee sen hiljaisen hetken ja ajatusten nollauksen ehdotan että ajetaan tänne saaristoon, meren rantaan ja istutaan hetkeksi kivelle. Ollaan vaan hiljaa ja tuijotetaan horisonttiin.


Viime postauksessa moni otti esille sen että tulee liian herkästi ajateltua että oma ympäristö ja Suomi on tylsä ja varsinkin autottomalle vaikea tavoittaa. Tylsää en allekirjoita ollenkaan mutta autotta kulkeminen Suomessa on kyllä kieltämättä aika hankalaa. Mutta haluankin ottaa esille tässä vaiheessa mikä ehkä viime postauksessa en ottanut tarpeeksi selkeästi esille että vaikka kotimaan matkailu olisikin hankalaa niin lähiseutuun tutstuminen tai muuten vaan retkeily pitäisi olla kuitenkin suhteellisen helppoa kaikille. Eikä siitä pidä ottaa mitään paineita. Sitä pitää tietysti tehdä omilla resursseilla. Mennä sellaisiin paikkoihin mihin pystyy, on aikaa ja innostusta eikä mitään pidä tehdä väkipakolla. Eikä ne retkeilykohteet tarvitse olla mitään erikoisia, ihania rantoja, kallioita, siltoja ja laitureita löytyy varmasti jokaiselta paikkakunnalta ja ne ovat varmasti myös autottomille mahdollisia tavoittaa.

 Ei mekään olla mitään retkeilyn ammattilaisia eikä me harrasteta pitkiä vaelluksia tai muuta vastaavaa tai mitään kovin extremeä mutta sehän ei tarkoita etteikö tällaiset ihan tavalliset tallaajat voisi ja haluaisi nauttia luonnosta ja siellä olemisesta ja samalla etsiä ja löytää mielenkiintoisia luontokohteita. Mutta eihän se silti tarkoita että se olisi tylsää tai ei olisi yhtä hienoa kuin jossain muualla? Eihän? :)

Meidän tähän astiset kohteet ovatkin yleensä sellaisia, jotka sopivat kaiken ikäisille ja kuntoisille ja ovat suhteellisen lähellä ja helposti tavoitettavissa. Ei ehkä tietysti niille Joensuussa asuville tai autottomille, mutta tarkoitan että varmasti Joensuusta löytyy lyhyelläkin matkasäteellä upeita luontokohteita, joita taas me täällä etelässä kadehditaan ja vaatisi meiltä isompia ponnistuksia. Pääasia meillä on ollut yleensä se että pidetään hauskaa yhdessä ja päästään olla ulkona ja tietysti nähdä upeita paikkoja.


Hiekkarantaa Pitkäviiren saarella

INSTAGRAM JA BLOGIT

Ennen kuin alotan kertomaan ihan konkreettisia välineitä ja sovelluksia mitä me käytämme retkeillessämme niin otan esille sen suurimman inspiraationlähteen meidän luontoretkeilyssä, eli Instagramin ja blogin. Suurimman inspiraation yleensä löytää Instagramista ja blogeista.
Kai siellä ruudun toisella puolella on myös muita jotka valitsevat seuraavat niin matka kuin ehkä retkeilykohteetkin vain yhden kuvan perusteella? Minä ainakin tunnustan :D Mielenkiinto herää yleensä kun näkee jonkin upean kuvan ja sitten alkaa ottamaan selvää että mistä se on otettu ja olisikohan sinne mahdollista päästä. Kiikunlähde on yksi hyvä esimerkki siitä kun näin kuvan Instagramissa ja sen jälkeen otin selvää paikasta. Seuraavana sunnuntaina olimmekin jo matkalla sinne sitten.

 Upeita kohteita löytää esimerkiksi seuraamalla RIMMA+LAURA blogia ja heidän instagramia sekä Retkipaikan instagramtiliä. Erilaisten hastagien takaa löytyy myös paljon inspiroivia kuvia, esim. #suomiretki #retkipaikka #outdoorfinland.


Sunnuntaipatikalla Valkumusan kansallispuiston pitkospuilla.

GOOGLE MAPS
Oikeasti. Mapsia erikoisempaa ei tarvitse kun lähdetään etsimään mielenkiintoisia paikkoja. Tosi moni nähtävyys on merkitty jo valmiiksi Google Mapsiin, joten hieman tarkemmin tutustuessa sieltä löytyy vaikka mitä mielenkiintoista. Vain Mapsilla mekin aloitettiin, silloin se yksi kesäloma kun rahaa ei ollut terassin ja kesäkeittiön rakentamisen takia ihan hirmusti ylimääräistä mutta halu mennä ja nähdä kaikkea oli suuri. Me vain hyppäsimme autoon ja lähdimme Google Mapsin avulla tutkimaan erilaisia mielenkiintoisia paikkoja ja metsäteitä päämäärättömästi. Google Maps on myös hyvä kun se toimii suhteellisen moitteettomasti missä tahansa ja sinne voi syöttää koordinaatteja ja tallentaa kohteita muistiin.


Neliapiloiden etsimistä takapihalla.

RETKIPAIKKA SOVELLUS / NETTISIVUT
Retkipaikalla on aivan huippu sovellus ja nettisivut, mistä löytyy nimittäin kartta, mihin merkitty erilaisia retkipaikkoja ja kertomuksia. Retkipaikka-sovelluksen avulla löydettiin esimerkisi Korsvikskyrkan - kivimuodostelman. Retkipaikasta olen myös bongannun muutaman muun mielenkiintoisen kohteen, joihin haluaisin päästä tutustumaan, mm. Paavolan Tammen ja Kummakiven.

Koiran uittohetki kuumana kesäpäivänä.

RETKIKARTTA ja KARTTAPAIKKA
Näitä kahta sovellusta on tullut käytettyä kun ollaan ensin löydetty paikalle ja sitten lähdetään maastoon. Maastossa on helpompaa ja mukavampaa kulkea kun kartasta näkee polut, kivet ja kalliot. Minusta on myös hauskaa tutustua paikkojen ja kallioiden nimiin, jotka näissä kartoissa merkitty.  Retkikartta on Metsähallituksen ylläpitämä ja siinä saa näkyville muun muassa kaikenlaisia luontopolkuja ja kelkkareittejä kun taas Karttapaikka on siitä hyvä että siitä voi tarkastaa kiinteistöjen rajat ja tunnukset. Suomessahan meillä on ainutlaatuinen jokamiehenoikeus mutta asuinrakennusten pihojen suhteen noudatetaan kotirauhan suojaa.


Klovisteinin vuoren valloituksella.

PAIKKATIETOIKKUNA
Paikkatietoikkunaan taas pystyy valitsemaan kartan näyttämää erilaisin karttatasoin. Tätä karttapalvelua olemme käyttäneet kun etsimme muinasimuistoja ja muita historiallisia löytöjä. Muinaismuistot näkyvät kartalla punaisin pistein ja näyttää kohteen perustiedot mutta linkin kautta pääsee Museoviraston-sivuille, jossa kohde esitellään tarkemmin ja sieltä löytyy kohdan tarkat kordinaatit. Kun haluaa löytää kohteen tarkan sijainnin Google Mapissa niin sen löytää kun syöttää Museoviraston-sivuilla ilmoitetun ETRS89/WGS84 - kordinaatin Google Mapsiin muodossa esimerkiksi 60.12345678, 26.12345678.

Yksi Suomen Unescon seitsemästä Maailmanperintökohteista; Struven ketjun mittauspiste Mustaviiren saarella!



Tässä siis muutama vinkki lähiseuturetkeilyn tueksi ja toivottavasti pieni inspiraation kipinä syttyi. Meidän oma Suomi, lähiseutu ja takapihan metsät ovat liian hyviä ja kauniita aliarvioitavaksi!



_____________________________________

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday - tempausta, jonka järjestäjina toimivat TravelloverScimbaco ja Muru Mou.

Instagram Travel Thursday - blogitempausta vietetään aina jokaisen kuukauden ensimmäisenä torstaina. Siihen voi osallistua kuka tahansa ja sen tarkoituksena on vahvistaa Instagramia matkailuinspiraation ja -tiedon levittämiskanavana.

Postauksen kuvituksena tulee käyttää Instagramissa julkaistuja kuvia.
Blogini löytyy Instagramista nimella Id4hhh.
__________________________________________________


sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

OMAN ELÄMÄN INDIANA JONES: Lovisteininvuoren valloitus

Lovisteininvuoren valloitus!

Hemmo viihtyy metsäretkellä!

Reunalla!

Upea kevät sää

Takkar ja Tuschi Farcry Primalista :D 

Vuoren alkupäästä löytyvä isohko luola

Luolassa pystyi seisomaan ja siellä olisi varmasti voinut jopa yöpyä.

Kevään merkkejä!

Upea kevät sää!

Kengänkärjet märkänä vesilätäköistä.

Eräänä sunnuntai-iltapäivänä alkoi aurinko paistamaan yhtäkkiä pilvien takaa ja ajateltiin heti ottaa siitä kaikki irti. Olimme jo aikaisemmin puhuneet että haluaisimme käydä katsomassa Lovisteininvuoren, joka sijaitsee Pyhtään kunnassa Kymenlaaksossa. Tästä paikasta olimme aikaisemmin löytänyt juttua Kylät & Kivitiet - blogista,  kosta muuten löytyy loistavat ohjeet päästä perille!

Lovisteininvuori sijaitsee siis Kiviniemessä, etelä Pyhtäällä. Tie perille oli todella pieni ja kapea kivitie mutta loistavilla reittiohjeilla löysimme perille. Emme kuitenkaan lukeneet ohjeita tarpeeksi tarkasti vaan kävelimme ensin väärään suuntaan, jonka jälkeen jouduimme hieman suunistamaan metsän poikki mutta lopulta löysimme oikealle paikalle. Pieni eksyminen ei tosin haitannut sillä maisemat merenrannalla olivat huikaisevat. 

Lovisteininvuorelle voi kiivetä ja polun päässä on jyrkänne ja upeat maisemat merelle. Vuoren juurella taas voi kuljeskella ja kurkistella sisään toinen toistaan isompiin ja erikoisiin luoliin ja kivenkoloihin. Ihan lopuksi kun olimme kävelemässä autolle päin löysimme vielä todella suuren luolan jossa pystyi seisomaan normaalisti ja mielikuvitus alkoi heti laukata ja miettiä että onkohan siellä joskus muinoin ihmisiä yöpynyt?

Upeiden maisemien lisäksi sää ja luonnossa näkyvät kevään merkit saivat ihan lumoutumaan ja kameran täyteen kivoja kevät kuvia. 


lauantai 14. tammikuuta 2017

OMAN ELÄMÄN INDIANA JONES: Korsvikskyrkan - kivimuodostelma




Talven tähän asti kovimpana pakkaspäivänä piti tietenkin mennä vähän uhmaamaan kylmyyttä ja lähdettiin etsimään Retkipaikka-sivuston kautta löytämääni Korsvikskyrkan nimistä kivimuodostelmaa Pernajassa.

Korsvikskyrkan on siis jääkauden mukanaan kuljettamisen valtavista rapakivilohkareista muodostunut "luola", jonka suuruus on noin 5m x 2m x 2m. Luola muistuttaa jodenkin mielestä kirkon holvisalia, ja siitä varmaankin saannut nimensä. 

Löysimme paikalle pienen etsimisen jälkeen. Ajoimme paikan "parkkipaikan" ohi kun google maps ohjasi jollekkin yksityiselle pikku tielle. Mutta eikun uukkaria ja sitten silmiimme osuikin jo kyltti ja polku paikan päälle. Nähtävyys sijaitsee noin 500m metsäpolun päässä. Paikka on ilmeisesti suosittu paikallisten keskuudessa koska polulla näkyi useita tuoreita jälkiä ja vieraskirjassakin lähes joka päivälle kävijöitä. 

Meidän mielestä paikka oli aika vaikuttava, vaikkei luola nyt ihan meistä mikään kirkon holvisali ollutkaan mutta valtavat siirtolohkareet tekivät kyllä vaikutuksen. Miten noin isoja kiviä voikaan olla olemassa?  

lauantai 17. syyskuuta 2016

OMAN ELÄMÄN INDIANA JONES: Turkoosina heijastava Kiikunlähde








Viime viikonloppuna vietettiin pitkästä aikaa viikonloppua kun ei ollut mitään suunnitelmia. Lauantaina surffaillessani Instagramissa törmäsin jännittäviin turkoosivesisiin kuviin Kiikunlähteestä, joka yllätyksekseni sijaitsi ensinäkin Suomessa ja vieläpä Etelä-Suomessa! En voinut uskoa että Suomesta voi oikeasti löytyä turkoosia vettä?? No, koska mitään sen suurempia suunnitelmia ei ollut niin pienen hihkumisen jälkeen päätettiin miehen kanssa lähteä sunnuntaina tsekkaamaan paikka.

No mikä sitten on Kiikunlähde? Se on kirkasvetinen turkoosina heijastava luonnonlähde Hollolassa. Se on Googlen ja Wikipedian mukaan Suomen suurin lähdeallas ja siihen purkautuu siis kirkasta pohjavettä syvältä maasta. Vesi virtaa eteenpäin Kiikunlähteestä Kiikunojaa pitkin Vesijärveen.
 Kiikunlähde ei jäädy talvella koska lähteen silmässä veden lämpötila on koko ajan noin 5 astetta.

Vesi Kiikunlähteessä oli todellakin turkoosia ja kirkasta! Sitä oli vaikea saada vangittua kuvaan mutta kauempaa otetutuissa kuvissa värin erottaa paremmin. Se oli kuin pieni paratiisi keskellä supisuomalaista metsämaisemaa. Paikalle löysi oikein hyvin navigaattorin kanssa ja pysäköintialueelta käveltiin lähteelle muutama sata metriä hiekkatietä pitkin. Yleisölle avoin kohta lähteelle merkitty opaskyltillä. Lähde sijaitsee yksityisasuinalueen keskellä, joten kunnioittavat käytöstavat ja alueen puhtaana pito pitää pitää mielessä.


Paikka on todellakin käynnin arvoinen paikka ja meitä ainakin kiinnostaa palata paikalle esimerkiksi talvella kun on lunta. Silloin maisema voisin kuvitella olevan aika huikaiseva :)







lauantai 6. elokuuta 2016

OMAN ELÄMÄN INDIANA JONES: Mustaviiri ja Pitkäviiri












Struven - ketjun mittauspiste


Saaren kallioinen länsiranta.


Nousu- ja laskuveden muodostamat rannikkokivikot





Meidän kivinen tervehdys

Pirunpelto



Jatulintarha





Pitkäviiri







Pitkäviiren hiekkarantaa eteläpuolella



Pitkäviiren pohjoisranta



Tosiaan kaksi viikkoa sitten sattui lauantaille todella lämmin ja tuuleton päivä ja ajateltiin että nyt meidän täytyy ottaa kaikki irti ja lähteä kokeilemaan jospa sillä kertaa pääsisimme Mustaviiren-saareen, Itäisellä Suomenlahdella. Me ollaan kerran kokeiltu mennä sinne veneellä tänä kesänä, mutta vähäisestä tuulesta (n.3-4m/s) huolimatta meidän pikku paatilla ei avomerelle ollut mitään asiaa. Tuona lauantaina tuulta piti olla vain 1-2m/s, eli kamat kasaan ja kokeilemaan. Tällä kertaa koko reissu tuntui liian helpolta viime kertaan nähden. Meri oli aivan peilityyni koko päivän.

Puolilta päivin päästiin perille ja astuttiin Mustaviiren aallonmurtajalle. Siis se tunne! Olen jo niin monta viikkoa halunnut tuonne niin tunne kun vihdoin sinne päästiin oli mahtava.

Mustaviiri on siis saari Pyhtään merialueella Kotkaan vievän laivaväylän eteläpuolella. Saari kuulu Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon. Saaren luonto on todella kaunis ja kauniista luonnosta saa parhaimmat palat irti kävelemällä saarelle tehtyä luontopolkua pitkin. Polun varrella pääsee ihailemaan kauniita maisemia hurjan korkeasta näköalatornista, Struven ketjun mittauspistettä, jylhiä saaristokallioita, pirunpeltoja ja muutamaa todella hyvin säilynyttä jatulintarhaa. Muutama tunti meillä vierähti saarta kiertäessä ja lopuksi syötiin vähän evästä ja grillattiin makkaraa.

Nyt siis tuli kokeiltua että saarelle pääsee pienemmälläkin veneellä tyynenä päivänä ja isomalla tietysti vähän huonomassakin säässä. Saarelle voi päästä myös tietääkseni joillakin vuoroaluksilla ja venetaksilla Kotkasta. Saarella on mukavuuksina aallonmurtaja, johon voi kiinnittää veneen, muutama grillipaikka aivan veden äärellä, telttailu alue sekä kuivakäymälä.

Eväiden syönnin jälkeen pakattiin tavarat ja lähdettiin ajelemaan kohti Pitkäviirtä, pitkulaista saarta aivan Mustaviiren vieressä. Kun kerran oli hyvä sää niin ajateltiin iskeä kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Pitkäviiri kuuluu myös Itäisen Suomenlahden Kansallispuistoon. Se on pitkulainen harjumainen saari kauniilla hienohiekkaisilla ja kivikkoisilla rannoilla. Me rantauduimme saaren pohjoisrannalle ja kävelimme pienen harjun yli toiselle puolelle. Maisema oli henkeäsalpaavan kaunis! Saarella kasvoi mäntyjä ja katajia ja aivan vihreinä matalina mattoina puolukkaa. Ja se vesi! En tiennyt että Itämeren vesi voi olla noin kirkasta! Päivän päätteeksi pojat menivätkin uimaan tuohon kirkkaaseen meriveteen sillä aikaa kun minä metsästelin simpukoita rannalta. Luitte oikein S-I-M-P-U-K-O-I-T-A. Haha, olenko minä vaan ollut näin daiju mutta minä en ole tiennyt että suomestakin voi löytää tuollaisia simpukoita aivan kuten jossain etelässä! :D Kalsareiden kuivattelun jälkeen lähdettiin sitten pikkuhiljaa ajelemaan kotia päin.

Illalla uni tuli hyvin kun oli hengittänyt raikasta meri-ilmaa ja puuhaillut ulkona koko päivän. Kaikki retken jäsenet oltiin kyllä tyytyväisiä reissuun ja pakko kyllä sanoa että kyllä meillä on aivan upea luonto täällä Suomessa! Sitä tarvitsee vaan mennä hieman kotipihaa kauemmas löytääkseen helmiä.