sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Just nothing




Viikonloppu tuli, oli ja meni. Siihen kuului niin iloa ja naurua kuin epäonnea ja itkua. Ei vissiin ihan joka viikonloppu kun sitä saa viettää rakkaansa synttäreitä ihanien ihmisten seurassa, näkee keskellä talvea salaman, saa kävellä koskemattomalla jäällä ja nähdä koiran riemu kun saa juosta vapaana koko sydämmensä kyllydestä. Eikä ihan joka viikonloppu sitä valvo 24h putkeen, onnistu kaatamaan appelsiinimehut kalkkimaali seinälle ja saada hylly rojahtaminen alas seinältä rikkoen kaiken sen päällä olevan. Ja silti tuntuu että mitään ei olisi tapahtunut ja koko viikonloppu mennyt kuin jossain sumussa.



Voisko joku jo herättää tästä talvihorroksesta?






// Veckoslutet kom, var och gick. Det innehöll både lycka och skratt men också otur och gråt. Det är väl inte riktigt varje veckoslut som man får fira sin älskling med finaste vänner, se en blixt mitt i vintern, få gå på orörd is och se lyckan i hunden när den får springa så mycket den vill. Det är väl inte heller varje veckoslut man lyckas vaka 24h i sträck, häller appelsinsaft på kalkfärgväggen och fäller en hylla ner från väggen, så att allting gick söner. Och så känns det som inget skulle ha hänt och hela veckoslutet skulle ha gått i dimman.




Skulle någon kunna väcka mig ren från den här vinterdvalan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti