sunnuntai 27. toukokuuta 2018

MULTAA SORMISSA JA PISAMIA NENÄLLÄ

laventeli


viikonloppu tekee jo loppuaan. meni taas hujauksessa. paljon on tullut nautittua kesäsäistä ulkona ja tehtyä pihahommia. sen verran lämpimiä ilmoja ollut että tämän päivän vajaat kaksikymmentä astetta tuntui melkein kylmältä. mutta en valita. minulle itseasiassa riittää ihan hyvin tuo kaksikymmentä astetta. viime vuonna jo päätin etten aio valittaa säästä - varsinkaan turhaan kun sille ei voi kuitenkaan mitään.

auringosta nauttimisen lisäksi olen saanut kasvimaan jotenkin kuosiin - ainakin silleen melkein. kaikki istutuslaatikot on nyt kitketty. sitä savottaa olen stressanut jo monta viikkoa enkä ole saanut aikaiseksi. nyt perunat ja sipulit ovat vihdoinkin maassa. ne saavatkin nyt tänä vuonna olla ainoat kausi-viljelykset. niitä on helppo hoitaa ja niitä tulee myös syötyä. 

pienempiin istutuslaatikoihin mihin ennen olen laittanut muun muassa salaatteja ja herneitä siirsin raparperin ja herukkapensaat. tämän ratkaisun tein siksi että olen vuosien saatossa huomannut että tämä maanviljelijäsieluni ei olekkaan niin tunnollinen mitä pitäisi. alkukesästä yleensä riittää puhtia mutta loppukesästä ei jaksa enään kiinnostaa, joten tein viljelystä vähän helpompaa jotta se pysyisi edelleen mielekkäänä.

vielä pientä fiilausta kasvimaa kaipaisi, muun muassa nurmireunusnauhaa, vähän lisää hiekkaa ja kuorikatetta. pitäisi vaan lähteä sinne kauppaan mutta takapihanterassi houkuttelee tällä hetkellä enemmän - kaipa sinne kauppaan kerkeää myöhemminkin :)







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti