...make lemonade.
Ei taida limpprit auttaa tässä konkurssissa. Nämä minun viime aikaiset postaukset ovat olleet aika masentavaa luettavaa ja olen siitä pahoillani. Tuntuisi toisaalta kuitenkin tyhmältä ja jopa teennäiseltä olla kertomatta välillä näitä tunteita, koska ne ovat niin vahvasti tällä hetkellä läsnä elämässä. Ehkä se myös auttaa teitä ymmärtämään tätä taiteilua elämän pahimmassa kriisissä. Kun mustana päivänä välillä vaan haluaa paneutua kivoihin, kauniisiin tai pinnallisiinkin asioihin kun taas toisaalta kauniin kuvan tai siistin kodin takaa voi löytyä kyynel jos toinenkin.
Kuten olen aiemminkin sanonut tämä syksy, talvi sekä alkava kevät on ollut elämäni rankimmista. Isän kuolema toi mukanaan valtavan surun ja paljon vastuuta. Se on koetellut niin henkisesti kuin taloudellisesti. Ensin iski valtava suru ja sitten kun suru hieman hellitti sen jälkeen tuntuu että on ollut vain muita vastoinkäymisiä. Aina kun meinasi että nyt on vaikeudet selätetty ilmestyi samantien uusi!
Se on ihan käsittämätöntä - miten niin vastoinkäymisillä on tapana kasaantua?
Nojoo tässä niistä muutama mainitakseni; Perukirjan tekoa (aivan hanurista, mistä minä tiedän mitä metsä maksaa tai mikä hinta traktorille voisi antaa?), asianajajanlaskuja (kallista! välttäkää jos vain mahdollista), perintöveroja (päätöksessä piti kestää n. 6kk, minulla päätös tuli 1kk, jotenkin epäreilua), kuolinpesän veroilmoituksia (kun omassakin on jo tarpeeksi vaikeata täyttää oikein), traktorin myymistä (olen liittynyt aika moneen traktori fb-ryhmään että olisin niistä edes vähän kartalla), ALV-maksuja (mikä se on, koska sellainen maksetaan ja miten se maksetaan? HELP), katso-tunnuksia (niin enhän minä pääse mitään veroilmoitusta tekemään kuolinpesälle ilman tällaista tunnusta...nice to know tässä vaiheessa!), vakuutusyhtiön kanssa tappelemista kattovuodosta (ei kuulemma voi tehdä vahinkoilmoitusta ilman perukirjoitusta, what?! Eli katon piti antaa vuotaa 3kk ennen kuin voitiin siitä tehdä ilmoitus...), katonkorjauslaskuja (onko normaalia että laskutetaan ämpäristä tai maalitelasta ja turva-valjaista? ilmeisesti murr...), autojen hajoamisia (tämähän tästä vielä puuttui) ja nyt sitten vielä korona ja lomautusvaroituksia (olisihan se kiva pysyä terveenä ja että molemmat voisivat käydä töissä, jotta tästä tästä konkurssista selvittäisiin).
Viimeisen viikon suurin huolenaihe on kuitenkin ollut Hemmon loukkaantuminen. Siitä ollaankin oltu tosi huolissamme. Jalka vaatii leikkauksen (joka myös maksaa...) ja se piti leikata eilen mutta leikkausta oli siirrettävä koiran nopean kunnon heikkenemisen takia ja leikkauksen sijaan koira joutui klinikalle tiputukseen. Leikkausuutinen oli meille jo shokki ja sai miettimään miten koira sen kestää mutta nyt tämä koiran nopea kunnon romahtaminen ilmeisesti kipulääkkeiden takia sai pelkäämään jo oikeasti pahinta. Luojan kiitos näyttänee jo vähän siltä että Hemmo alkaisi toipua niin että jalka voidaan leikata ensi viikolla.
Miltäs kuulostaa? Eikö olekkin aikamoinen painajainen?
Vastoinkäymisiä ja taloudellisia huolia toisensa perään. Minusta tässä on ihan liikaa kestämistä. Mutta ei tässä auta muu kuin yrittää selvitä. Tiedän että monella muullakin on haastavaa juuri tällä hetkellä mutta vaikka vastoikäymisiä ei voi verrata niin pakko myöntää että nyt kaikki mistä muut jaksavat valittaa; etätöistä, sosiaalisten kontaktien puutteesta, tylsyydestä kotiin linnoitautumiesesta tuntuu itsestä aika mitäänsanomattomilta ongelmilta.
Voin vain kiittää onneani että elämä on kunnossa muilta osin. Minulla hyvä parisuhde, perhesuhteet, ystäviä, kiva koti sekä vakaa työ. Jos näissäkin olisi ongelmia tätä ei varmaan kestäisi.
Se on ihan käsittämätöntä - miten niin vastoinkäymisillä on tapana kasaantua?
Nojoo tässä niistä muutama mainitakseni; Perukirjan tekoa (aivan hanurista, mistä minä tiedän mitä metsä maksaa tai mikä hinta traktorille voisi antaa?), asianajajanlaskuja (kallista! välttäkää jos vain mahdollista), perintöveroja (päätöksessä piti kestää n. 6kk, minulla päätös tuli 1kk, jotenkin epäreilua), kuolinpesän veroilmoituksia (kun omassakin on jo tarpeeksi vaikeata täyttää oikein), traktorin myymistä (olen liittynyt aika moneen traktori fb-ryhmään että olisin niistä edes vähän kartalla), ALV-maksuja (mikä se on, koska sellainen maksetaan ja miten se maksetaan? HELP), katso-tunnuksia (niin enhän minä pääse mitään veroilmoitusta tekemään kuolinpesälle ilman tällaista tunnusta...nice to know tässä vaiheessa!), vakuutusyhtiön kanssa tappelemista kattovuodosta (ei kuulemma voi tehdä vahinkoilmoitusta ilman perukirjoitusta, what?! Eli katon piti antaa vuotaa 3kk ennen kuin voitiin siitä tehdä ilmoitus...), katonkorjauslaskuja (onko normaalia että laskutetaan ämpäristä tai maalitelasta ja turva-valjaista? ilmeisesti murr...), autojen hajoamisia (tämähän tästä vielä puuttui) ja nyt sitten vielä korona ja lomautusvaroituksia (olisihan se kiva pysyä terveenä ja että molemmat voisivat käydä töissä, jotta tästä tästä konkurssista selvittäisiin).
Viimeisen viikon suurin huolenaihe on kuitenkin ollut Hemmon loukkaantuminen. Siitä ollaankin oltu tosi huolissamme. Jalka vaatii leikkauksen (joka myös maksaa...) ja se piti leikata eilen mutta leikkausta oli siirrettävä koiran nopean kunnon heikkenemisen takia ja leikkauksen sijaan koira joutui klinikalle tiputukseen. Leikkausuutinen oli meille jo shokki ja sai miettimään miten koira sen kestää mutta nyt tämä koiran nopea kunnon romahtaminen ilmeisesti kipulääkkeiden takia sai pelkäämään jo oikeasti pahinta. Luojan kiitos näyttänee jo vähän siltä että Hemmo alkaisi toipua niin että jalka voidaan leikata ensi viikolla.
Miltäs kuulostaa? Eikö olekkin aikamoinen painajainen?
Vastoinkäymisiä ja taloudellisia huolia toisensa perään. Minusta tässä on ihan liikaa kestämistä. Mutta ei tässä auta muu kuin yrittää selvitä. Tiedän että monella muullakin on haastavaa juuri tällä hetkellä mutta vaikka vastoikäymisiä ei voi verrata niin pakko myöntää että nyt kaikki mistä muut jaksavat valittaa; etätöistä, sosiaalisten kontaktien puutteesta, tylsyydestä kotiin linnoitautumiesesta tuntuu itsestä aika mitäänsanomattomilta ongelmilta.
Voin vain kiittää onneani että elämä on kunnossa muilta osin. Minulla hyvä parisuhde, perhesuhteet, ystäviä, kiva koti sekä vakaa työ. Jos näissäkin olisi ongelmia tätä ei varmaan kestäisi.
Ehkä seuraavassa postausessa vähän kivempiä juttuja ❤
♡♡♡
SEURAA BLOGIA
