SOCIAL MEDIA

VUODELTA 2021 TOIVON...

lauantai 2. tammikuuta 2021

Hei rakkaat lukijat ja ihanaa alkanutta vuotta 2021! Ajattelin että viimeisten joulusisustuksen siivittämänä ennen kuin korjataan joulu pois niin voisin joulukuvien kerä vähän listata mitä tältä tulevalta vuodelta toivon tai odotan. En tee yleensä mitään lupauksia uutena vuotena mutta minusta on kuitenkin kiva listata toiveita tulevalle vuodelle.

ei niin perineinen joulusisustus

ei niin perineinen joulusisustus

ei niin perineinen joulusisustus

ei niin perineinen joulusisustus

ei niin perineinen joulusisustus

Vuodelta 2021 toivon;

Henkistä hyvinvointia. Vaikka periaatteessa olen voinut koko ajan ihan hyvin surusta huolimatta niin ajoittain on ollut hyvin hyvin vaikeitakin aikoja ja koin aika monta romahdusta vuoden aikana. Aika kultaa vaan muistoja mutta kuin luin esimerkisi viime vuoden tammikuun postauksiani niin yhtä postausta lukuunottamatta puhuin kuinka paha olo on ja miten musertavaa suru voi olla. Mutta nyt olen opetellut sanomaan ei, ottamaan rauhallisemmin silloin kun tarvitsee ja ennen kaikkea olemaan armollisempi itselle - ja se on todellakin auttanut! Elokuun jälkeen tuntuu että suru ja ikävä ovat laantuneet ja olen voinut paremmin ja toivon että tämä hyvä olo jatkuu tänäkin vuonna. 

Kouluttaa itseäni. Olenkin jo ilmoittautunut kahdelle kurssille ja innolla odotan että pääsen kehittymään. Tällaiset koulutukset ja kurssit eivät ole ollenkaan minua - olen just se arka tyyppi joka ei mielellään kokeile mitään uutta varsinkaan yksin ja jännitän aivan sairaasti uusia ihmisiä ja tilanteita, esiintymistä ja en hirveästi tykkää opiskelusta koska koen olevani jotenkin huono kaikessa (vaikka tiedän etten sitä ole välttämättä) mutta nyt koin että on aika ottaa härkää sarvista, astua epämukavuusaluelle ja vähän laittaa itseä peliin. Toivotaan että tästä seuraa jotain hyvää ja nämä ovat investointi tulevaisuuteen!

Terveyttä. No sehän on tietenkin sanomattakin selvää että toivon terveyttä itselle ja kaikille läheisille ja ystäväille ja että korona tästä viimenään kukistuisi eikä kukaan läheisistä tai ystävistä sairastuisi siihen tai mihinkään muuhukaan. 

Säästettyä puskurirahaston. Viime vuotiset kaikki ne vastoinkäymiset saivat kaikki säästöt hupenemaan täysin. Nyt haluan saada säästettyä pienen puskurin. Se vaatii kyllä nyt pientä kuria mutta eiköhän siitäkin selvitä!

Panostaa tähän blogiin ja somekanaviin. Haluan ehdottomasti panostaa enemmän tähän blogiin sekä instagram-tiliini. Pari vuotta sitten ostin uuden kameran ja edellisenä jouluna ostin uuden kuvanmuokkausohjelman. Nyt olen jo siis vuoden parin verran opetellut uusien laitteiden kanssa ja tuntuu että olen löytänyt omat juttuni ja tästä on hyvä jatkaa tämän kehittämistä!

Remppaintoa. Toivon että tänä vuonna saataisiin nyt vihdoin tuo kodinhoitohuone rempattua. Se on ollut sellainen Iisakinkirkko sattuneesta syystä, mutta nyt se olisi kyllä vaan aloittamista vaille valmista. Ehkä huomenna pitäisi aloittaa purkaminen? :D Keittiökin kaipaisi pientä kohennusta ja toivon että sekin saataisiin vielä tänä vuonna vähän pintarempattua. Mutta pidetään se sellaisena bonuksena, ettei tule liikaa paineita.

Nauttia pitkästä kesälomasta. Tänä vuonna minulla on pitkästä aikaa kesäloma heinäkuussa ja vielä yhdessä miehen kanssa (parina vuonna meillä on vaan ollut viikko jos sitäkään samaa aikaan..). Nyt aion nauttia siitä niin paljon kuin suinkin pystyn! Toivottavasti kesä tuo tullessaan aurinkoisia päiviä, herkullisia piknikejä, ihania iltoja ystävien kanssa, kauniita venereissuja, runsaan kukkaloiston puutarhassa ja lämpöisiä iltauinteja. Mä en kestä miten paljon odotan jo kesää!

Haaveiden toteutumista. Tässä on varmaan nyt hyvä aika paljastaa meidän tulevaisuuden suunnitelmat, joista täällä aina välillä olen sivulauseessa maininnut mutta kuitenkaan kertomatta sen tarkemmin. Meillä on miehen kanssa ollut jo monta vuotta haaveissa muuttaa enemmän maalle takaisin meidän juurillemme mutta mitään sopivaa taloa ei ole tullut vastaan. Mutta kohtalo puuttui peliin ja vaikka se ei ole ennen edes tuntunut vaihtoehdolta niin nyt se tuntuu kuin asioiden olisi pitänytkin mennä juuri niin. Aiomme muuttaa siis lapsuudenkotiini jossain vaiheessa. Takaisin maalle,  peltojen, metsän ja järvien keskelle. Ei ole vielä tarkkaa aikaa eikä edes tiedetä minä vuonna koska siihen liittyy kuitenkin vielä paljon asioita hoidettavksi. Eikä meillä ole mikään kiire mutta sanotaan vaikka näin että lähitulevaisuudessa ja toivon että tänä vuonna päästään asioiden hoitamisesa taas vähän eteenpäin tuota kohti. Ja pakko myöntää että parasta tässä on se että ollaan siitä molemmat miehen aika innoissamme!


Oletko sinä tehnyt Uuden Vuoden lupauksia tai mitä toiveita sinulla on tulevalle vuodelle? :) 


♡♡♡


SEURAA BLOGIA
• facebook • instagram • bloglovin • blogit.fi  • blogjungle •


WHEN LIFE GIVES YOU LEMONS...

torstai 2. huhtikuuta 2020
...make lemonade.









Ei taida limpprit auttaa tässä konkurssissa. Nämä minun viime aikaiset postaukset ovat olleet aika masentavaa luettavaa ja olen siitä pahoillani. Tuntuisi toisaalta kuitenkin tyhmältä ja jopa teennäiseltä olla kertomatta välillä näitä tunteita, koska ne ovat niin vahvasti tällä hetkellä läsnä elämässä. Ehkä se myös auttaa teitä ymmärtämään tätä taiteilua elämän pahimmassa kriisissä. Kun mustana päivänä välillä vaan haluaa paneutua kivoihin, kauniisiin tai pinnallisiinkin asioihin kun taas toisaalta kauniin kuvan tai siistin kodin takaa voi löytyä kyynel jos toinenkin.

Kuten olen aiemminkin sanonut tämä syksy, talvi sekä alkava kevät on ollut elämäni rankimmista. Isän kuolema toi mukanaan valtavan surun ja paljon vastuuta. Se on koetellut niin henkisesti kuin taloudellisesti. Ensin iski valtava suru ja sitten kun suru hieman hellitti sen jälkeen tuntuu että on ollut vain muita vastoinkäymisiä. Aina kun meinasi että nyt on vaikeudet selätetty ilmestyi samantien uusi!

Se on ihan käsittämätöntä - miten niin vastoinkäymisillä on tapana kasaantua?

Nojoo tässä niistä muutama mainitakseni; Perukirjan tekoa (aivan hanurista, mistä minä tiedän mitä metsä maksaa tai mikä hinta traktorille voisi antaa?), asianajajanlaskuja (kallista! välttäkää jos vain mahdollista), perintöveroja (päätöksessä piti kestää n. 6kk, minulla päätös tuli 1kk, jotenkin epäreilua), kuolinpesän veroilmoituksia (kun omassakin on jo tarpeeksi vaikeata täyttää oikein), traktorin myymistä (olen liittynyt aika moneen traktori fb-ryhmään että olisin niistä edes vähän kartalla), ALV-maksuja (mikä se on, koska sellainen maksetaan ja miten se maksetaan? HELP), katso-tunnuksia (niin enhän minä pääse mitään veroilmoitusta tekemään kuolinpesälle ilman tällaista tunnusta...nice to know tässä vaiheessa!), vakuutusyhtiön kanssa tappelemista kattovuodosta (ei kuulemma voi tehdä vahinkoilmoitusta ilman perukirjoitusta, what?! Eli katon piti antaa vuotaa 3kk ennen kuin voitiin siitä tehdä ilmoitus...), katonkorjauslaskuja (onko normaalia että laskutetaan ämpäristä tai maalitelasta ja turva-valjaista? ilmeisesti murr...), autojen hajoamisia (tämähän tästä vielä puuttui) ja nyt sitten vielä korona ja lomautusvaroituksia (olisihan se kiva pysyä terveenä ja että molemmat voisivat käydä töissä, jotta tästä tästä konkurssista selvittäisiin).

Viimeisen viikon suurin huolenaihe on kuitenkin ollut Hemmon loukkaantuminen. Siitä ollaankin oltu tosi huolissamme. Jalka vaatii leikkauksen (joka myös maksaa...) ja se piti leikata eilen mutta leikkausta oli siirrettävä koiran nopean kunnon heikkenemisen takia ja leikkauksen sijaan koira joutui klinikalle tiputukseen. Leikkausuutinen oli meille jo shokki ja sai miettimään miten koira sen kestää mutta nyt tämä koiran nopea kunnon romahtaminen ilmeisesti kipulääkkeiden takia sai pelkäämään jo oikeasti pahinta. Luojan kiitos näyttänee jo vähän siltä että Hemmo alkaisi toipua niin että jalka voidaan leikata ensi viikolla.

Miltäs kuulostaa? Eikö olekkin aikamoinen painajainen?

Vastoinkäymisiä ja taloudellisia huolia toisensa perään. Minusta tässä on ihan liikaa kestämistä. Mutta ei tässä auta muu kuin yrittää selvitä. Tiedän että monella muullakin on haastavaa juuri tällä hetkellä mutta vaikka vastoikäymisiä ei voi verrata niin pakko myöntää että nyt kaikki mistä muut jaksavat valittaa; etätöistä, sosiaalisten kontaktien puutteesta, tylsyydestä kotiin linnoitautumiesesta tuntuu itsestä aika mitäänsanomattomilta ongelmilta.

Voin vain kiittää onneani että elämä on kunnossa muilta osin. Minulla hyvä parisuhde, perhesuhteet,  ystäviä, kiva koti sekä vakaa työ. Jos näissäkin olisi ongelmia tätä ei varmaan kestäisi.


Ehkä seuraavassa postausessa vähän kivempiä juttuja ❤



♡♡♡




SEURAA BLOGIA
• facebook • instagram • bloglovin • blogit.fi  • blogjungle •





NELJÄ HAAVETTA JA SUUNNITELMAA TULEVALLE KEVÄÄLLE

maanantai 2. maaliskuuta 2020
Hei ja ihanaa alkanutta maaliskuuta! Yleensä viime vuosina maaliskuu on ollut vielä ihan talvikuukausi mutta nyt on kyllä kevättä ilmassa. Toivotaan että jatkuisi näin. Käy nimittäin niin paljon sääliksi syreenipensaat, jotka jo kovassa nupussa. En haluaisi että ne paleltuisi kun niiden kasvamaan saaminen on ollut niin suuren vaivan takana muutenkin :D

Riikinkukkotuoli

Makuuhuoneen boheemi sisustus

Boheemi sisustus

Talonpoikaiskaappi

Skandinaavisen boheemi sisustus

Kalklitir Emma

Kukkivaa.fi


Skandiboho makuuhuone

Kukkivaa.fi

Skandiboho sisustus

Makuuhuone sisustus

Kalklitir Emma

 Kevään tuntua saatiin myös makuuhuoneeseen kun siirsin tämän ihanan hennon vaaleanpunaissen Kukkivaa-kukkakimpun sinne. Makuuhuoneessa on jo jonkin ajan ollut tehostevärinä tuollainen hento vaaleanpunainen, joten tuo kukkakimppu sopi tunnelmaan kuin nenä päähän. Vai mitä? Minusta tuo vaaleanpunainen tuo juurikin sopivasti kevätfiilistä :)

 Pahin suru ja alakulo tuntuu nyt hieman väistyneen ja kevätfiilis on tuonut uutta puhtia myös haaveisiin ja suunnitelmiin. Kun ei niitä surussa oikein jaksa miettiä mutta nyt on taas aika pureutua niihinkin. Tässä siis kevään haaveita ja suunnitelmia.


NELJÄ HAAVETTA TULEVALLE KEVÄÄLLE


30v. MATKA Ollaan miehen kanssa nimittäin suunniteltu lähtevämme vähän pidemmälle reissulle tässä vuoden sisään molempien 30v. synttäreiden kunniaksi ja nyt keväällä olisi tarkoitus saada reissu varattua. Niin kivaa kun reissusuunnittelu onkin niin kyllä se vähän aiheuttaa harmaita hiuksia. No, mutta tällä hetkellä suunnitellaan vähän pitempää reissua mitä ollaan yleensä tehty ja suuntana ehkä Väli- / Etelä-Amerikka. Tai sitten vaihtoehtoisesti Kauko-Aasia. Matkalta toivotaan luontoa, nähtävyyksiä ja sitten ihan perus rantalomaa. Suurin este tällä hetkellä raha ja aika, mutta pikku hiljaa. Pitää vaan olla kärsivällinen - minulle se vaan on välillä niin vaikeata :D Reissupostauksia löydät täältä*

KODINHOITOHUONE on seuraavalla remppalistalla ihan ehdottomasti. Tässä kevään aikana olisi tarkoitus aloitella. Suunnitteilla maalata seinät ja lattiat, uusia kaapistot, asentaa uusi allas ja hana, uusia pyykinpesukone ja asentaa uudet kattolistat. Lisää kodinhoito huoneen suunnitelmista olen puhunut jo aikaisemmin, muun muassa täällä*

TUULIKAAPIN KAAPPIEN uudelleen järjestäminen ja toiminnallisuuksien parantaminen. Tämän uudistuksen voi vasta tehdä oikeastaan kun kodinhoitohuone on valmis. Tarkoituksena on saada tuulikaapin siivouskaappi uuteen kodinhoitohuoneeseen ja sillä tavalla saada tuulikaapin kaappeihin paremmin säilytystilaa. Tuulikaapin pienestä pintarempasta voi lukea lisää täältä*

KASVIMAA projekti jäi vähän syksyllä kesken ja se olisi tarkoitus saattaa keväällä / kesän alussa loppuun. Uudet kasvulaatikot meiltä jo löytyykin mutta kasvimaan sora-alue pitää reunustaa, laittaa soran alle suodatinkangas ja tuoda uutta soraa. Keväämmällä pitää myös hakea uusia taimia, ainakin mansikoita haluaisin. Kasvimaa-jutut löytyvät täältä*



Millaisia haaveita tai suunnitelmia sinulla on tulevalle keväälle? :)


♡♡♡




SEURAA BLOGIA
• facebook • instagram • bloglovin • blogit.fi  • blogjungle •

YSTÄVÄLLE

perjantai 14. helmikuuta 2020
Ystävien merkitys on valjennut itselle hyvinkin vahvasti nyt viime aikoina. Tietenkin läheiset ja ystävät ovat aina olleet tärkeitä mutta silloin kun itse kohtaa elämänsä suurimmat tragediat sitä huomaa omat heikkoutensa, kun pohja putoaa alta. Harva pärjää yksin. Ystäviä, läheisiä ja rakkaita tarvitaan, jakamaan niin niitä elämän iloja mutta myös auttamaan ylös pohjalta silloin kun itse ei pääse.


Hyvät ystävät ovat kuin lyhtyjä tiellä
– he eivät lyhennä matkaa, mutta tekevät sen turvallisemmaksi kulkea.




Kiitos kaikille rakkaille, ystäville ja läheisille, te ette lyhennä tätä matkaa mutta teette siitä vähän valoisamman ja turvallisemman <3




♡ HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE ♡






♡♡♡




SEURAA BLOGIA
• facebook • instagram • bloglovin • blogit.fi  • blogjungle •

VUOSI 2019 - YKSI ELÄMÄNI RANKIMMISTA

tiistai 31. joulukuuta 2019

Kun katselin vanhoja postauksia tältä vuodelta niin aika monessa postauksessa mainitsin että on ollut rankkaa. Vuosi on siis monella tapaa ollut rankka jo ilman syksyn tuomaa suruakin. Aika kultaa ehkä hieman muistoja enkä ihan suoralta kädeltä muista että mikä kaikki nyt onkaan ollut rankkaa mutta alla hieman listaa mitä vuosi onkaan pitänyt sisällään!


VUOSI 2019
☆ lopetin nenäsumutteen käytön. 
Olin nenäsumutteista ehkä hieman riippuvainen mutta lopetin sen käytön kuin seinään viime tammikuussa hieman vahingossa (loppuivat ja en jaksanut mennä apteekkiin :D), mutta se on pitänyt!

☆ opettelin säästämään
ja sain säästettyä ihan kivan summan rahaa. Säästäväisyyden lisäksi opettelin aivan uudenlaisen tavan käyttää rahaa ja koen saaneeni talouteni ainakin jonkinlaiseen hallintaan.

☆ innostuin alkaa kuuntelemaan sijoituspodeja ja lukemaan sijoitusblogeja.
Niiden kautta innostuin sijoittamisesta uudestaan. Minulla on ollut arvo-osuustili jo nuoruudesta mutta sijoittaminen jäi moneksi vuodeksi. Tänä vuonna aloitin sen uudetaan ihan uudella energialla ja tietotaidolla.

hankin kauan haaveilemani kasvihuoneen.
Se on pieni mutta aivan riittävä omaan tarpeeseen. Tomaatteja, kurkkuja ja chilejä tuli aivan mahdottomasti!

☆ talonmaalaus
oli kesän suurin urakka, joka kesti hieman odotettua kauemmin. Se oli myös hiton rankkaa kun tehtiin se miehen kanssa lähes tulkoon kaksistaan. Mutta kuten naurettiin, tuli ainakin oltua paljon ulkona (aamusta myöhään iltaan) ja voihan sen ottaa sellaisena parisuhde aikana :D Loppu hyvin kaikki hyvin ja talosta tuli kuin uusi (naapurin kommentti ;))

☆ tapetoin ja maalasin eteisaulan
ja olen edelleenkin niin onnellinen että valitsin eteisaulan kahdelle seinälle tuon Sandbergin Emma -lupiinitapetin. Tuo tapetti on vaan niin kaunis ja kuten näkyy se vilahtaa myös muutamassa IG-tilini vuoden tykätyimmissä kuvissa.

☆ löysin sattumoisin Tori.fistä ihanan talonpoikaisvitriinin
 ja vielä hyvään hintaan! En ollut uskoa että voisin löytää sellaisen sellaiseen hintaan mihin minulla olisi varaa. Kuva talonpoikaisvitriinistä onkin yksi IG-tilini tykätyimmistä kuvista <3

☆ hankin hieman extempore riikinkukkotuolin!
Sen myötä makuuhyoneen sisustuskin koki pienen muodonmuutoksen...Kuva muodonmuutoksen jälkeen onkin myös yksi yhdeksästä tykätyimmästä kuvastani! Ei siis huono muodonmuutos ;)

☆ hurahdettiin miehen kanssa uunifetapastaan
ja ollaan tehty sitä vähintään kerran kuussa keväästä saakka. Edelleen tulee hetkiä kun vaan vesi herahtaa kielelle ja tuntuu että tänään on saatava uunifetapastaa :D

☆ kävin maailman toiseksi suurimmassa kaupungissa - Kairossa
ja näin ja koin yhden maailman seitsemästä ihmeestä - Pyramiidit kamelin selästä yhdessä miehen kanssa! Reissu oli pitkä ja uuvuttava mutta kaiken sen arvoinen <3

☆ kävin ensimmäistä kertaa aikuisiällä Tukholmassa.
Olenkohan ainoa suomalainen joka ei ole aikuisiällä käynyt Tukholmassa? En tykkää risteilyistä niin Tukholman risteily Helsingistä on tuntunut kahdella yöpymisellä laivalla jotenkin vastenmieliseltä mutta mies korjasi tämänkin aukkoni sivistyksessä viemällä minut synttärilahjaksi Tukholmaan Turusta, jolloin laivalla aikaolo on maksimaalisen pieni, ei tarvittu siellä muuta kuin oikeastaan syödä ja nukkua ja sitten vaan aikaisin aamulla pois laivalta :D

☆ tuulikaapin pienen pintaremontin
sain tehtyä nyt syksyllä ehkä pienenä suruterapiana. Meinasin kyllä että noin neliön kokoinen tila joista kolme seinää maalataan ja niistä kahdella seinällä ovet olisi ollut helpompi...mutta se kesti kaksi vuorokautta enkä ymmärrä miksi? :D

☆ iskin paikallisen kirppiksen fb-sivuilla silmäni aivan ihanaan talonpoikaislipstoon,
jota myytii vaivaiseen 50€ hintaan. Voivottelin etten millään ehtisi kirppikselle samana päivänä ja joku ehtisi sen ostaa. Olihan sitä jo kommentoitu ja jaettu fb...Seuraavana päivänä menin kirppikselle heti sen avautuessa ja ajattelin että jos se vielä on siellä lipasto on tarkoitettu minulle. Siellähän se nökötti ja lähti tietenkin matkaani. Kuva lipastosta ja juuri rempatusta eteisaulasta onkin yksi Instagram-tilini tämän vuoden tykätyimmistä kuvista <3

☆ menetin minulle yhden tärkeimmistä ihmisistä,
aivan liian yllättäin ja aikaisin. Se on ollut rankin asia ei vaan tänä vuonna vaan koko elämässäni. Elämä jatkuu mutta olen lohdutuksekseni oivaltanut että surulla ja ikävällä ei ole määräaikaa, ne tulevat todennäköisesti olemaan osa elämääni tästä eteenpäin ainiaan, välillä enemmän ja ehkä joskus vähemmän. Tuskin katoavat kuitenkaan ikinä kokonaan.


Kulunut vuosi on siis ollut kaikesta päätellen hyvin projektirikas. Mutta innostuneen vuoden ja muutaman onnistuneen reissun vastapainoksi se on tarjoillut myös niitä elämän synkimpiä aikoja 💔Onneksi on ihana rakastava mies, perhe ja välittäviä ystäviä niin vaikeistakin ajoista tuntuu selviävän. Olen myös huomannut että kun saan toteuttaa luovuuttani ja luoda kauneutta ympärilleni se muuttuu voimavaraksi, joka vie eteenpäin jopa surun keskellä!


Toivon että teitä vuosi 2019 olisi kohdellut hieman armollisemmin ja toivotan 
~ HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2020! ~


♡♡♡


SEURAA BLOGIA
• facebook • instagram • bloglovin • blogit.fi  • blogjungle •

NÄMÄ EIVÄT KIINNOSTANEET - VUODEN VÄHITEN LUETUT POSTAUKSET

maanantai 30. joulukuuta 2019
Vuosi alkaa lähetyä loppuaan ja ajattelin esinmmäistä kertaa vähän summata vuoden postauksia. Vuonna 2019 tuli kirjoitettua yhteensä 102 postausta, joista ehdottomasti kaikista suosituin postaus tänä vuonna oli DIY-paperitähti ohje sekä keväällä koiranpäivänä kirjoittama Helppo Koirankeksiohje. Myös raparperipiirakka ohje ilman kermaviiliä (munaton,maidoton) sekä postaus isäni pois menosta keräsi lukijoita.

No mitäs teitä ei sitten kiinnostanut sitten lainkaan? :D

TOP-5 VÄHITEN LUETUT POSTAUKSET VUONNA 2019

5.
lintujen ruokinta

Sijalla 5 mutta siis eniten vähiten luetuista postauksista löytyi yllättäin joulukuussa jakamani DIY-herkkukakku ohje linnuille! Yllätyin tästä suuresti. Joka olen ihan OUT tästä linnunruokinta skenestä tai sitten lukijoistani ei löydy muita innokkaita lintujen ruokkijoita :)

4.

Sijalle neljä pääsi postaus Punkin Pentele - Miten suojautua punkilta, Punkit asiat kun ovat olleet meille ajankohtaiset varsinkin kesällä kun Hemmosta löytyi elämänsä eka punkki. Hemmo oli ollut ainoastaan omalla pihalla ja anoppilassa niin oli hieman iljettävää ajatella että jomman kumman pihalla sellainen on ilmeiesti lymyillyt. Siitä inspiroituneena otin vähän selvää miten punkeilta voi suojautua ja listasin ne blogiin.

3.
Seitsemän kukkaa tyynyn alle

Pronssille, eli kolmanneksi huonoimmalle sijalle ylsi Juhannustaikoja 2.0 - postaus, jossa luettelin uuden ajan juhannustaiat! Perinteiset juhannustaiat taitaa siis rokata vielä :D

2.
Valkovuokot

Toisiksi vähiten lukijoita löytyi äitienpäivä Valkovuokko - postaukselle. Äitienpäivänä taisi kaikilla olla kiire halailla omia mammoja, sallittakoon se! <3

1.
 

Jumbosijalle tämän vuoden vähiten luetuissa postauksissa ylsi hyvin yllättäin Banaanileipä reseptini vain 47 lukijalla! Tämä oli kyllä suuri yllätys sillä banaanileipähän on yksi parhaista resepteistä välttäessä hävikkiä keittiössä, sinne kun uppoaa kaikenlaiset pähkinät, jauhot, kuivatut hedelmät ja tummuneet banaanit! Ja se on vielä kaiken lisäksi HYVÄÄ :P



♡♡♡


SEURAA BLOGIA
• facebook • instagram • bloglovin • blogit.fi  • blogjungle •

PIMEYS

torstai 17. lokakuuta 2019
 On kyllä pimeetä. Eikä vaan omassa mielessä vaan tänään on tosissaan kyllä saanut pitää valot päällä koko päivän jos jotain on meinannut nähdä sisällä. Se enteilee vissiin että syksy on täällä ja kohta talvi kolkuttelee jo ovella.







Pimeetä on tuntunut olleen muutenkin. Tosi rankkaa taas vaihteeksi. Ehkä palasin töihin liian aikaisin tai sitten tämä on vain osa normaalia suruprosessia, joka menee vuoristoradan lailla. Suru on edelleen läsnä ihan joka päivä. Ja yritän tässä sisäistää että se tulee varmasti olemaan osa minua vielä kauan. Jonain päivänä enemmän toisena vähemmän.

Jokaisen itkun jälkeen tuntuu että elämä voittaa. Tuntuu että ehkä se oli viimeinen itku. Ennen kuin tulee taas seuraava. Mutta pitää muistuttaa itseäkin että pitää olla armollinen. Eihän isän kuolemasta ole kuin reilu kuukausi.

Vaikka pystynkin elämään suht normaalia arkea jo niin sitten tulee päiviä tai hetkiä kun romahdan. Se saattaa olla vain ajatus, muisto, musiikki, TV-sarjan kohtaus tai ihan vaan väsymys. Lähenevä isänpäivä, isän syntymäpäivä ja joulukin surettavat vähän valmiiksi. Enkä minä sitä pelkää. Jos surettaa niin sitten surettaa mutta huolestuttavaa on että vaikka viis veisaan tavallaan muista ja tiedostan että saan surra juuri niin paljon kun on tarvis olen alkanut toisaalta muutaman ihmisen kommentin jälkeen miettimään että mitä muut ajattelee. Että miten kauan aikuinen ihminen jaksaa surra isän kuolemaa, eikö elämän pitäisi jatkua hyvä ihminen! Ei kukaan varmasti edes ajattele noin tai edes mieti minua. Koko ajatus oman pään demoneita.

Kyllä se elämä jatkuu.
Mutta aivan erilaisena kuin ennen 1.9.2019. Minun ydinperheestä on vain 2/3 enään jäljellä.




SEURAA BLOGIA
• facebook • instagram • bloglovin • blogit.fi  • blogjungle •

SURU

perjantai 13. syyskuuta 2019
Täällä blogin sekä somen puolella on ollut hiljaiseloa jo monta viikkoa. Meinasin jo että elokuun sairastelun jälkeen helpottaisi mutta en edes voinut kuvitella mitä olisi syyskuulla vielä tarjottavana. Syyskuu toi tullessaan valtavan surun.

Ajattelin että sivuutan aiheen täysin niin blogissa kuin sosiaalisessa mediassa mutta pahimman shokin hälvettyä muutin mieleni ja ajattelin että ehkä kirjoittaminen jopa auttaisi. Suru on kuitenkin osa meidän kaikkien elämää, toiset kokevat sen myöhemmin ja toiset aivan liian aikaisin ja liian monesti.

Sun veresi virtaa mun suonissani

Sun äänesi kuuluu mun puheessani

Sun hahmosi häilyy mun unissani

Sun kasvosi säilyy mun kuvissani

Hiljaa lasken seppeleen nukkuvan isäni arkun luo. En turhaan pelkää kuolemaa minutkin myöhemmin luoksesi tuo. Mun veri on sun.
(Neljä Ruusua - Veri )

Perhettäni kohtasi valtava suru kun isäni kirjaimellisesti nukkui pois ensimmäinen päivä syyskuuta. Aivan yllättäin mutta onneksi onnellisessa elämäntilanteessa ja ilman kipuja mutta meitä läheisiä varoittamatta ja aivan liian nuorena. Olen kyllä tässä kolmenkympinkriisin aikana tajunnut oman sekä muiden kuolevaisuuden ja myös henkisesti alkanut valmistautumaan siihen että vanhemmistakin aika jättää joskus. Mutta ajattelin sen olevan vielä pitkä prosessi ja ajankohtainen aikaisintaan kymmenen vuoden päästä. Ja silloinkin se olisi ollut liian aikaisin.

"Tuuli tuule sinne missä isäni on

Leiki hetki hänen hiuksillaan

Kerro rakkauteni, 

kerro kuinka ikävöin

Kerro, häntä ootan yhä vaan"


Äidin soitto sinä sunnuntaiyönä humisee edelleen mielessäni aivan terävänä. Puhelun ajan pysyin kasassa. Tunnistin itsestäni sen hätätilanteessa kuoriutuvan minäni, joka menee jollekkin autopilot-asetukselle. Lohdutin äitiä puhelimessa ja puheeni oli rauhallista. Äänikään ei värähtänyt ja ajatukset pysyivät aivan selvinä ja pystyin toimimaan järkevästi. Puhelun katketessa mies kysyy että "mitä? onko sun pappa kuollut?". Ennen kuin ehdin vastata, autopilotti häviää kuin sitä ei olisi ollutkaan. Kädet alkoivat tärisemään, kyyneleet valuivat poskelle ja sumuverho peitti ajatukset.
"Joo".
Tuli pakottava tarve päästä ulos.

"Yöllä taas mä menin parvekkeelle nukkumaan,

Jotta lähempänä mua ois hän

Pediltäni taivas näkyy, ryhdyin oottamaan,

Että näen tähden lentävän

Sanovat jos jossain huomaa tähdenlennon niin

Toivoa voit'silloin mitä vaan

Yöllä ylös taivaalle mä pyynnön kuiskasin

Kävisipä pian tuulemaan"


Tarvitsin raikasta ilmaa. Ehkä sitä jollain tavalla tuntee olevansa lähempänä toista. Ulkona oli kaunis ja lämmin yö. Istuin kuistilla kesämekossani varmaan tunnin ja pyyhin jatkuvalla syötöllä vieriviä kyyneleitä mekon helmaan. Suru on musertava. Tavallaan olisi halunnut ehtiä hyvästelemään kun taas toisaalta näin lempeän lähdön toivoisi kaikille, ilman kipuja, sairauksia ja laitoshoitoa. Sellaista isäni ei olisi halunnut eikä hän olisi sitä kestänyt. Siksi olenkin tavallaan iloinen että kaikki kävi nukkuessa ja levollisesti ilman mitään kipuja. 

"Tyyni oli eilen yö

Mut kohta kuitenkin

Tuuli henkäisi ja tuntee sain

Joku liikkui lähelläni

Koski poskeain

Tutun käden tunsin ihollain"


Käytiin yöllä hakemassa äiti meille, ettei hänen tarvitse olla yksin. Kun käytiin viimenään nukkumaan ja muutaman tunnin jälkeen pyörittyäni unettomana sängyssä tunsin yhtäkkiä kuin joku olisi pitänyt lämmintä kättä peitolta paljaalla yläselälläni. Käännyin vielä varmuuden vuoksi katsomaan että eihän äiti pitänyt kättään selälläni - ei hän nukkui selkä minua päin. En ole hengellinen enkä usko yliluonnolliseen mutta tässä tilanteessa on lohduttavaa ajatella että se oli isä, joka kävi hyvästelemässä.

"Enkä enää epäillyt

Vaan tiesin, että voin

Niin kuin pieni lapsi nukahtaa

Ilma jota hengitämme samaa ilmaa on

Ja jalkojemme alla sama maa"


Ensimmäinen viikko menikin aivan sumussa. Yksin olo omassa kotona oli raastavaa hiljaisuutta ja tyhjyyttä. En pystynyt keskittymään mihinkään. Koko elämä tuntui pysähtyneen vaikka muu maailma jatkoi ympärillä elämistä. Naapuri levittää hiekkaa pihalla, lapset pyöräilevät kouluun, samat koiranulkoiluttajat pysähtyvät kusettamaan koiransa samaan lyhtypylvääseen. Ja minä istun hiljaa samssa sohvankulmassa kolmatta tuntia. Pitäisiköhän syödä jotain? Joo, mutta mikään ei maistu. Kaikki tuntui epätodelliselta ja muistot vilkkuivat mielessä sekavana elokuvana. Näin joka yö unia, ei painajaisia vaan kauniita unia, jotka jollain tavalla liittyivät isään.

En ollut yksin enkä yksinäinen, läheisten tuki on ollut korvaamatonta ja on ollut mieletöntä huomata miten paljon välittäviä ihmisiä on ympärillä! Mutta surun koin ja koen edelleen kuitenkin hyvin henkilökohtaisena ja yksin. Yksin, koska minulla ei ole sisaruksia. Maailmassa ei ole toista ihmistä joka tuntisi samanlaista surua kuin minä juuri isääni kohtaan.

Heti ihan alusta asti koin valtavaa tarvetta olla äitini läsnä ja kaipasin kovasti meidän yhteistä aikaa. Meninkin ihan joka päivä kotikotiin äitini luo. Juteltiin, siivottiin, katseltiin valokuvia, juteltiin lisää, itkettiin, hoideltiin asioita ja käytiin kävelyllä. Se että pystyttiin äitin kanssa viettämään monta päivää yhdessä olikin minun kannalta yksi avaintekijä shokista selviytymiseen. 


Pahin shokki on ehkä jo ohi mutta suru ja ikävä edelleen möykkynä rinnassa. Se ei varmasti ikinä unohdu tai katoa kokonaan, mutta hallitsemattomasti silmiini nousevat kyyneleet muuttuvat varmasti joskus vielä vain haikeudeksi ja lopulta hymyksi huulilleni hyvistä muistoita.



Lohduttavinta tässä on se että meillä on perheessä noudatettu sitä että kotoa ei lähdetä tai nukkumaan ei mennä riidoissa - se kun voi olla se viimeinen hetki sen toisen kanssa <3


Biisien sanat:
Jenni Vartiainen - Missä muruseni on
Neljä Ruusua - Veri


SEURAA BLOGIA
• facebook • instagram • bloglovin • blogit.fi  • blogjungle •


MOTIVAATION PUUTETTA (+ ARVONNAN VOITTAJA!)

tiistai 9. heinäkuuta 2019
Hellou!
Tiistai täällä ja voi että ryven nyt jotenkin tosi pahassa motivaation puutoksessa, joka vähän ulottuu jokaiselle elämän osa-alueelle. Halu päästä lomalle on jo ihan käsin kosketeltavaa. Tämä  Toisaalta haluan olla itselleni armollinen koska alkukesästä olin niin energiaa täynnä, minulla oli enemmän vapaa-aikaa ja sain hurjasti kaikkea tehtyä täällä niin nyt kun vapaapäivä on ollut vähemmin on ymmärettävää ettei myöskään energiaa löydy samalla tavalla ja tuntuu että kaikki junnaa paikallaan.

Vaikka niin kovasti lomalle haluaisinkin tavallaan toivon myös ettei se loma tulisi vielä koska sitten se menee taas niin nopeasti ja sitten alkaa jo kesäkin olla "ohi" :D on tämä mieli sitten erikoinen.

No yritän kuitenkin tsempata. Tällä viikolla taas pitkästä aikaa vähän enemmän vapaata ja vähän maiseman vaihdostakin tiedossa - ehkäpä se herättäisi tuon piilossa olevan motivaation vielä! :)










Synkistelyt sikseen ja aika paljastaa synttäriarvonnan voittaja!

*rummun pärinää*

PALJON ONNEA LOTTAKOOO!


Kiitos kaikille osallistujille.
Voittajaan olen ollut yhteydessä sähköpostitse.


♡ Ihanaa alkanutta viikkoa sinne ♡



SEURAA BLOGIA
• facebook • instagram • bloglovin • blogit.fi  • blogjungle •